Puutarhavuosi 2025

Kivipellon Saila haastoi jakamaan paljastuksia puutarhavuodesta 2025. Haaste on lähtöisin Hiidenkiven puutarhasta. Siispä aivonystyrät liikkeelle ja muistelemaan, mitä oikein tapahtui puutarhassa vuonna 2025.

1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassa?

a. Suunnittelua/Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua/Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja/koristekasveja
d. Taidetta (mainitse myös materiaali)

Kerrankin suunnittelin! Yleensä nappaan puutarhaliikkeestä jonkin hurmaavan kasvin ja tungen sen sitten johonkin nurkkaan, mutta keväällä tuli visio laajentaa hyötytarhaa ja sen ihan ajatuksella suunnittelin. Suunnitelmassa myös pysyin, joskin lisäsin siihen muutaman Lidlin halpispionin... Mutta niitähän ei lasketa, kun ovat vaan sellaisia pieniä koristeita. 

Mummokoira laadunvalvoo uutta istutusaluetta (oikeasti haistelee naapurin kanan jäännöksiä ketun aamiaisen jäljiltä)

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi suunnitelmissa?

a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Tänä talvena oli vakaa aikomus suunnitella etupihan kukkapenkki uusiksi, mutta tämän haasteen myötä hoksasin, etten talvisin tee mitään puutarhasuunnitelmia (ei siis ihme, että kevään koittaessa sitä on kuin puulla päähän lyöty puutarhan suhteen). Kaikki suunnittelu painottuu kesään ja syksyyn, jolloin suunnitelmia pystyy toteuttamaan saman tien. Talvi menee kutoessa ja esikasvatteita hoivatessa, eikä puutarhalle tule sen enempää ajatuksia suotua.

3. Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

a. Ei
b. Vähän
c. Jonkin verran
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Hyötytarhan laajennus vaati tukun uusia hedelmäpuita ja -pensaita. Mieli toki teki vaikka mitä ihanaa pioneista esikoihin, mutta järki onneksi pysyi päässä, kun en ole lainkaan kitkentähenkinen ihminen.

Erikoispelargoneihin hurahdin ihan huolella, joten niitä tuli haalittua Hollantia myöten. Nyt tosin näyttää siltä, etten saa niitä talvetettua, joten kohta saa haalia niitä uudestaan.

Yhden pitkäaikaisen haaveen toteutin, kun Prisma myi loppukaudesta taimia puoleen hintaan: ostin atsalean! Jos en asuisi keskellä sinistä savea, olisi puutarha täynnä rhodoja ja atsaleoja. Pari Byggmaxin "ota tästä" -rullakosta haalittua ilmaisrhodoa sinnittelee tontin perukoilla lehtikuusen alla, mutta atsaleoihin en ole raaskinut pennosiani laittaa. Nyt laitoin, kun halvalla sai, ja istutin atsalean kuusen juurelle kohopenkkiin. Ainakin loppusyksystä se näytti vielä olevan hengissä. Saa nähdä, miltä se keväällä näyttää.

4. Menetitkö kasveja?

a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Tuuli kaatoi viimeisenkin päärynäpuun, ja riippahernepensas alkoi kasvaa kääpää (parempi puolisko ei millään haluaisi sitä kaataa, koska pölyttäjät ovat viihtyneet hernepensaan kukissa - silloin kun se vielä kukki). Lisäksi Viherpeukaloilta ostetut luumupuu ja marjasinikuusamat kuukahtivat alkumetreillä, kun eivät kovin elinkelpoisia taimia alun perin edes olleet.

Puutarhaa perustaessa sitä jotenkin luuli kasvien olevan ikuisia, ts. kun jotain johonkin istutat, se tönöttää siinä maailman tappiin. Nyt olen oppinut sen, että puutarha elää koko ajan, eivätkä kaikki kasvit mukana pysy. Onneksi mantsurianjalopähkinät ovat vielä kumpikin elossa. Niiden kuukahtaminen kirpaisisi, sillä niitä ei juurikaan taimikaupoissa ole tarjolla (vähänkö olen katkera, kun Pionien koti näytti Instassa, miten heidän hoodeillaan jalopähkinät ovat "rikkaruohoja", sillä oravat levittävät niiden pähkinöitä sinne tänne. Saisivat rikkaantua täälläkin!).

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Metsän. Tontti on vanhaa pellonpohjaa, jossa ei kasvanut kuin muutama haapa ja paju, kun tänne muutettiin. Vuosien varrella tontin luonnonvarainen osa (n. 4000 m2) on pikkuhiljaa metsittynyt, mutta vasta viime talvena, kun lumi painoi tontin päässä koivun oksia alaspäin ja niistä muodostui viehkeä tunneli, tuli ajatus, että metsitys on todellakin se oikea suunta.

Instassa seuraan cornwallilaista Mrs B:tä, jonka puutarhassa on ihania, luonnontilaisia polkuja, kaatuneita puunrunkoja sekä lampi. Siitä sain lisäinspiraatiota: haluan tontin perukoille luonnollisen näköistä ja mahdollisuuksien mukaan luonnon muovaamaa maisemaa, enkä säntillisiä istutusalueita. Toteutus tosin on hankalaa, eikä meikäläisen elinaikana kummoiseksi ehdi, mutta yritän ainakin. 

Tontin päässä virtaa leveä oja (eteläpohjalainen varmaankin nimittäisi sitä luomaksi) ja keskellä tonttia on pieni lähde. Niitä pitäisi jotenkin romantisoiduttaa istuttamalla rannoille pensaita ja kosteikkokasveja. Ojassa kasvaa iiristä, suovehkaa ja rantakukkaa, ja lähteen rannalle olen tällännyt sulkaharmaalepän ja kynäjalavan. Harmi, ettei tontilla ole kiviä, joita hyödyntää visiossani. Sellaiset sammalen peittämät lohkareet sopisivat veden äärelle upeasti.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee sinua aina muistuttamaan kesästä 2025?

a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

Uusi hyötytarha-alue hedelmäpuineen ja hunajamarjoineen. Jahka selviävät talvesta. Pakkasta on riittämiin, ja jänöjussi käy öisin kiertelemässä aluetta. Toistaiseksi verkkoviritelmät ovat pitäneet jänön loitolla.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime kesänä?

Sain 3 kpl pelargoninsiemeniä! Siis kypsiä sellaisia ja omista pelargoneista. Yleensä napsin kukkineet osat pelargoneista kompostiin, mutta nyt älysin jättää muutaman räähkän sojottamaan kukkaloiston keskelle. Siemenkotia niihin kyllä muodostui, mutta vain 3 siementä kypsyi siivelliseksi asti. Pari päivää sitten tyrkkäsin ne multaan. Toivottavasti itävät! Olisi hauska nähdä mikä miksaus niistä syntyy.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

3 kpl vesitynnyreitä. Alkuvuodesta teetätettiin kattoremppa ja sen myötä saatiin yhteen ränniin vesirosvo, josta saatiin lähestulkoon koko kesän kasteluvedet. Taisin käyttää vesijohtovettä vain kasvihuoneen pesuun syksyllä.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako? Eeei suinkaan...!

Taimien hankinta Viherpeukaloilta oli virhe. Olen useasti ostanut kasveja postimyynnistä, enkä ole joutunut kuin kerran pettymään, mutta nyt tuli se toinen kerta.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Villirucola! Kukaan ei ollut kertonut, että se talvehtii, joten keväällä ihmettelin, mikä ihmeen turpas kasvimaalta nousee. Rucolahan se, ja ehti kesän aikana kasvaa melkoiseksi pensaaksi, vaikka siitä lehdyköitä napsittiin lukuisiin pizzoihin.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Daaliat. Mikä siinä onkin, että daalian juurakoiden ostaminen on venäläistä rulettia! Valkkaat ihania lajikkeita ja ilahdut, kun viimein alkaa lehtien lomasta pilkistää nuppuja. Mutta nupuista paljastuukin lähestulkoon aina aivan väärä lajike aivan väärän värisenä. Mietin, viitsiikö sitä tänä vuonna enää daalioita tilata, vaikka postimyyntifirmat niillä ihmistä kovin houkuttelevat.

12. Pitikö puutarhabudjettisi?

a. Kyllä vain, ja osa jäi säästöön ensi kesää varten.
b. Suunnilleen.
c. "Hieman" lipsahti lapasesta...
d. Mikä budjetti?

Olen siitä onnellisessa asemassa, etten ole budjetteja joutunut tekemään sitten opiskeluaikojen. Lisäksi olen sitä koulukuntaa, jonka mielestä harrastuksiin saa laittaa rahaa. Ja onhan nämä meikäläisen muutaman euron siemenpussiostokset pikkuhiluja verrattuna siihen, että harrastaisin jääkiekkoa, moottoripyöräilyä tai purjehtimista. Hyvällä omallatunnolla laitan rahojani siemeniin, multaan ja lannoitteisiin, sillä niiden avulla tuon iloa ja ruokaa sekä itselleni että puolisolle, ja hyvässä lykyssä pidän hengissä muutaman madon ja perhosen.

Siemenestä kasvatettu hämähäkkikukka ja pennusta kasvatettu naukseri

13. Mitä opit?

Sen, että olen rivi-ihminen. On ihana katsoa kuvista muiden romanttisia kasvimaita, jotka levittäytyvät villinä viidakkona ja joissa kurpitsat kiemurtelevat sinne tänne, ja purjojen ja punajuurten lomassa kasvaa pölyttäjiä kutsuvia kukkasia. Kokeilin samaa viime vuonna, mutta ei helkkari mikä ärsytys nähdä se sekasotku ja yrittää sieltä kaivaa itselle syötävää. Kun loppukaudesta viimein sai kukkineet kukat revittyä kasvimailta pois, paljastui niiden alta minipieniksi jääneitä vihanneksia. Vain purjot olivat tykänneet kasvaa sotkun keskellä. Tänä vuonna kasvimaat jatkavat viivasuorine kylvörivineen ilman turhanpäiväisiä höpsötyksiä.

Kevään laatikkoleikki

14. Vinkit ensi kasvukaudelle

Koska yläpiha on täynnä, siirrä katse alapihalle ja rupea suunnittelemaan siitä metsäpuutarhaa. Ostin syksyllä Satoisa metsäpuutarha -kirjan (tilasin sen vanhan musiikinopettajani tyttäreltä - pieni maailma!) alapihan suunnittelua varten, mutta toistaiseksi siitä ei ole mitään uutta irronnut (muuta kuin että joidenkin kasvien lehtiä voi käyttää vessapaperina. En ehkä rupea.). Hyvin kirjoitettu ja käännetty kirja kuitenkin, joten sitä on mukava lukea.

15. Miten odotat seuraavaa kasvukautta?

a. Suurin suunnitelmin
b. Kunnianhimoisin odotuksin
c. Kauhunsekaisin tuntein
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten

Kauhua tuottaa uusi kasvihuone, joka on ostoslistalla Hanneksen turmeleman kasvarin tilalle. Uusi kasvari on kyllä suurin piirtein jo valittu, eikä sen ostaminen tuota ongelmia, mutta kiesus sentään sitä sen kokoamista! Mikä siinä onkin, että kasvihuoneet on aina aivan järjettömiä palapelejä ja niiden kokoamisohjeet täysin käsittämättömät (ekan kasvarin kohdalla sentään saatiin saksankielinen videokasetti ohjeeksi :-D ). Parempi puolisko on ihmeen stoalainen kasvihuoneita kasatessaan ja mielellään on tätä tulevaakin kasaamassa, mutta minä voisin kyllä kokoamisesta maksaa jollekin ja pysytellä itse sen aikaa viiden tähden hotellihuoneessa siemailemassa shampanjaa.

16. Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa puutarhavuodestasi?

Viime kesänä hyödynnettiin kesäkeittiötä ihan urakalla. Aloitettiin ulkosyönti jo helmikuussa ja laitettiin ruokaa ulkona pitkälle syksyyn. Grillin ääressä kiikaroitiin, kun räkättirastas hautoi munia pesässä lumihattu päässään - ei ollut vielä silmun silmua puissa ja lunta satoi. Kesäkeittiössä myös kuulin kevään ensimmäisen kurjen kirahduksen, ja myös ne viimeiset, kun aurat syksyllä suuntasivat kohti etelää. Tänä vuonna täytyy aloittaa ulkokausi taas heti, kun pakkas- ja lumitilanne antaa myöten.