Vaeltavat valkosipulit

 

Ei rymise eikä pauku kasvihuone, vaikka on tuulinen päivä

Viime viikolla kasvukausi rehahti sellaisella voimalla, että ihminen katsoi sitä typertyneenä ikkunan takaa. Ensin joka paikkaan, jopa keskelle nurmikkoa, putkahti valtavia turppaita jättipalsamia. Sen jälkeen kukkapenkit alkoivat peittyä vuohenputkeen, ja lopulta nurmikkokin kasvoi leikattavaan korkeuteen. Huh. Mutta koska työpäivän jälkeen ihminen ei edelleenkään taivu muuhun kuin sohvalle, olen keskittänyt vähäisen energiani kasvihuoneen tyhjentämiseen.

Kovasti oli talvi-Ulla kaikkea esikasvattanut, ja nyt niitä piti ripotella kasvimaille ja kukkaruukkuihin. Pestävien pottien pino on kasvanut hervottomaksi, ja kasvaa yhä, sillä kurpitsat ja pavut on vielä esikasvamassa, enkä ole raaskinut pistää kompostiin taimia, jotka eivät mihinkään mahdu.

Eilen saatiin sen verran vanhan kasvarin ympäriltä otettuja laattoja siirrettyä takaisin paikoilleen, että mahduin saksimaan kasvilaatikoiden ympäriltä lehtokotiloarmeijalle suojaa tarjonneet heinät ja maahumalat. Onneksi pidin silmät päässä, sillä heinikon keskellä törötti valkosipuli! Muistan jonkun sanoneen tänä keväänä, että oli löytänyt syyskylvettyjä valkosipuleja nurmikolta, mutta että meilläkin! Valkosipulisato on surkeaakin surkeampi tänä vuonna: vain 1 Alexandra ja 3 Alavutelaista, joten iloisena kaivoin laumasta eksyneen valkosipulin ylös ja siirsin sen muiden joukkoon.

Hedelmäpuiden ja marjapensaiden kukinta on ollut todella huikea. Viime vuonna istuttamani pieni luumupuu on aivan valkoisenaan kukkia, ja omenapuukin aloitti eilen kukintansa, joskin tuuli tänään riepottelee sen terälehtiä. Vaan eipä riepottele kasvihuonetta! Ihan käsittämätöntä olla rauhallisin mielin tuulisella kelillä, kun ei tarvitse pelätä kasvihuoneen hajoamista :-D