Mikä siinä onkin, että vaikka tätä viherturausta on tullut harrastettua jo kohta 15 vuotta, niin silti sitä on joka vuosi aivan kuin uuden edessä. Pakko tarkistaa blogista, että mitä tehdään ja mihin aikaan. Alkuviikosta pohdin missä vaiheessa tomaatit, paprikat ja chilit siirretään isompiin potteihin, kun ei asiaa muka millään muistanut.
Eilen valikoin suurimmat taimet ja laitoin ne isompiin potteihin. Chilit ja paprikat olivatkin mukavasti täyttäneet aiemmat potit juurillaan, joten niille ajankohta oli sopiva. Osa tomaateista oli sen verran hujoppeja, että ajattelin niiden hyötyvän syvempään pottiin upottamisesta. Seuraavaksi sitten toivotaan, että huhtikuun alkupuolella taimet pääsevät jo päiväretkelle kasvihuoneeseen, jotta alkavat rotevoitua. Vielä ovat kovin hentoisia ja kalvakoita.
Uudet Brandywine-tomaatit ovat olleet hankalia kasvattaa. Yellow Brandywine ja Red Landis ovat ainoat, jotka ovat kasvaneet samaa tahtia muiden tomaattien kanssa, Landisista tosin sain aikaan vain yhden taimen. Nimikkolajike Brandywinen taimet ovat aika kärsineen näköisiä, mutta yksi niistä selvinnee kasvihuoneeseen asti. Sudduth's on ollut ihan onneton: ei idä sitten millään tai idättyään katkeaa. Siitäkin yksi sinnittelee hengissä. Toivottavasti maku on kaiken tämän turaamisen arvoinen. Jungle seedsillä on muuten ihana tapa merkitä lajikkeen maukkaus: mitä makoisampi lajike, sitä useampi nuotin kuva lajikkeen vieressä on. Brandywinet saavat täydet kolme nuottia.
Ensi vuoden ostoslistalle tuli tänään lisäys: Seeds of Italyn sähköpostissa mainittiin paistettavat/grillattavat paprikat. Siis ne vihreät, chilin näköiset, mutta ei-tuliset, jotka paistamisen jälkeen syödään sellaisenaan. Onhan noita maailmalla vastaan tullut, mutta eipä ole käynyt mielessäkään niiden kasvattaminen. Friggitello näyttää juuri sellaiselta, että se haluaa kasvaa meillä vuoden päästä. Tälle vuodelle se ei enää ehdi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti