4 - mitä huijausta!

Kun jäätävä tuuli repii peruukkia päästä, ja FMI lupaa 10 sentin lumisadetta, täytyi käpertyä henkilökohtaiseen kevätkuplaan ja laittaa kirsikkatomaatit kylvöön. Normaalisti kylvän ne vasta maaliskuun puolivälissä, mutta silloin on henkilöllä työhaastattelu (iik!), joten aivot ja tärisevät kädet eivät tule sen tilanteen tiimoilla taipumaan kylvämiseen. Parempi siis aikaistaa koko touhu.

Keltainen ja jauhoinen Ildi sai vielä toisen mahdollisuuden, mutta siirsin loput sen siemenet jo hävityspinkkaan. Syksyllä tilasin Thompson & Morganilta Sweet aperitifia, kun mainostivat sen olevan makea ja satoisa, joskin melkoisen pienikokoinen. Mukava kuitenkin päästä testaamaan jotain ihan uutta lajiketta. Sungoldia olin ostanut pussillisen jo viime kesänä ja iso pussi se olikin, mutta tyrmistys oli aikamoinen, kun sisältä paljastui kokonaista 4 (!) siementä! Eipä ollut käynyt mielessäkään pussia ostoskoriin laittaessa, että täytyisi erikseen tsekata, montako siementä siinä on, kun on tottunut, että siemeniä on vähintään se 10 kpl/pussi. Tuo oli vielä muistaakseni normaalia kalliimpi pussi. Saksalaiset Sperlin siemenet menevät täten meillä boikottiin, kun noin huijaavat pientä ihmistä. Toivottavasti itämisprosentti on täydet 100, muuten harmittaa isosti >:-/

Koska vähäisen siemenmäärän takia esikasvatustarjottimelle jäi tilaa, laitoin myös muutaman sikurin ja kosmoskukan esikasvuun. Sikuria kasvatin viime vuonna kasvimaalla, mutta suorakylvö ei oikein sen kanssa toimi, sillä se vaatii pitkän kasvuajan. Voi olla, että maaliskuu on liian aikainen esikasvatukselle, joten siirsin loput siemenet huhtikuun siemenlaatikkoon. Laitetaan sitten tarvittaessa uusi satsi esikasvamaan kasvihuoneeseen. Eihän tuo kitkeryytensä vuoksi mikään ykkösherkku ole, mutta välillä vain tekee mieli uunissa hienoisen juustokuorrutteen ja voisulan kanssa haudutettua sikuria.

Kosmoskukka on ollut pitkään suosikki (jokin noissa tillilehtisissä kasveissa viehättää), mutta sekin vaatii suorakylvönä pidemmän kasvuajan kuin mitä tämä III-vyöhykkeen arcticum pystyy tarjoamaan. Jos ei sillekään maaliskuu sovi, niin loput esikasvatan huhtikuussa. Kesäkukkia olen vasta viime vuosina ryhtynyt itse kasvattamaan. On ollut jotenkin paljon kivempaa päräyttää taimitarhalle ostamaan jo valmiiksi kukkivia ihanuuksia sen sijaan, että esikasvattaa muutaman kuukauden ja saa kukkia pihaan joskus heinäkuun tietämillä. Mutta lajikenälkä kasvaa näköjään kukkienkin kanssa: perinteiset taimitarhojen lajit ja lajikkeet käyvät vuosien mittaan tylsiksi, joten sitä intoutuu kokeilemaan kaikenlaista uutta ja jännittävää. Ja tietysti iso osa on myös kasvihuoneella: uudessa kasvihuoneessa on tilaa muutamalle esikasvavalle kukkapurkillekin.