Häätöpäivä

Kurpitsat ulottivat roskiksissa juurensa hevonkakkaan ja rehahtivat sellaiseen kasvuun, ettei kasvarissa päässyt enää kulkemaan. Ulkoistaminen kuitenkin mietitytti, sillä vielä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli -2. Kuvan laikkuköynnös kärväännytti lehtiään, ja sama olisi ollut kurpitsoillakin kohtalona, mikäli olisivat ulkoilmassa yöpyneet.

Kun meteorologit viimein vannoivat, ettei hallaa ole lähiaikoina näköpiirissä, vietimme häätöpäivän. Ensin kasvihuoneesta häätyivät kurpitsat kurpitseriaan. Ölkurbis ja Potimarron olivat ehtineet jo kiertää suikeroitaan tomaattien ympärille, joten niiden kanssa taistellessa kului aikaa - ja hikeä: ulkona oli +24, joten myös kasvihuoneessa tarkeni. Kurpitsoja oli kertynyt kaikkiaan 16 kpl, mutta sentään 4 vähemmän kuin viime vuonna...

Seuraavaksi häätyivät pavut, joista osa oli kietoutunut yhteen muhkeaksi köydeksi. Hirveän kiva yrittää istuttaa niitä katkomatta varsia. Papujen kanssa iski mahtumisongelma: vanhat papukaaret olivat tulleet jo elinkaarensa (ehhehe) päähän, etenkin kun Rauli-myrsky väänsi niistä toisen solmuun viime elokuussa. Yksi uusi kaari oltiin hankittu Bauhausista, mutta ei otettu huomioon rouvan riehaantumista Jungleseedsissä, joten papuja oli nyt sekä määrällisesti että laadullisesti liikaa yhteen papukaareen.

Hokattiin siinä, että kesäkeittiön seinustaa vasten saataisiin pavut mukavasti kasvamaan ja samalla ne ehkä peittäisivät näkymää naapuriin. Raksavastaava kävi ystävällisesti hakemassa Ikeasta lisää ruukkuja, joihin pavut saatiin mahtumaan. Kasvimaalle päätyivät Fasold ja Blauhilde, siis palkoineen päivineen syötävät pavut, ja kesäkeittiön koristukseksi tulivat mustapapu, voipapu ja pintopapu, joista syödään vain ne pavut. No, pakkaa sekoittaa palkoineen päivineen syötävä Asparagus bean, mutta laitoin sen kasvamaan vain toiseen ruukkuun, joten ehkä osaan sen muista erottaa. Voipapu on muuten erikoinen kaveri: kasvattaa todella isot juuret ennen kuin edes ehtii sirkkalehdelle. Eikä se pienessä ruukussa jaksa avata sirkkalehtiään, vaan vaatii enemmän tilaa ja ravinnetta. Saas nähdä, mikä monsteri siitä kasvaa.

Lopuksi häätyivät esikasvaneet kyssäkaalit, joille olikin kasvimailla tilaa, kiitos yllä mainitun pakkasyön (siitä lisää seuraavassa numerossa). Sitten oli jäljellä vain kasvariin jäävien kasvien sijoittelu loppusijoituspaikalleen, lattian lakaisu ja varkaiden poistaminen tomaateista. Niitä olikin kertynyt puoli ämpärillistä.

Ilokseni huomasin, että ananaskirsikka kukkii. Se osoitti jo toisen olettamukseni vääräksi: minipienet siemenet ehtivät tehdä satoa, vaikka niitä ei heti alkuvuodesta kylväkään.

Näyttää jotenkin tyhjältä :-o