Että voi pieni ihminen olla tietämättään trendikäs. Ja ollut trendikäs jo melkein 16 vuotta ennen trendiä. Aamulehti nimittäin kirjasi vuoden 2018 ruokatrendit, ja yksi niistä on hyperlokaali ruoka. Upean termin takana on niinkin yksinkertainen asia kuin omassa pihassa tai ikkunalaudalla kasvatettu ruuan raaka-aine. Kaikki nämä vuodet on siis tullut syötyä hyperlokaalisti, ja eilen toin kaupan basilikaruukun hyperlokalisoitumaan keittiön ikkunalaudalle.
Itse olen rahvaanomaisesti puhunut joko kasvimaan antimista tai lähiruuasta. Mutta lähiruokahan on terminä hankala, kun sille ei ole annettu metri- tai kilometrimäärettä. Jotenkin olen ajatellut, että lähi = maakunta, eli kaikki Pirkanmaalla tuotettu raaka-aine on meikäläisille lähiruokaa, mutta onhan toki johonkin Akaan perukoille melkoinen matka ja hiilijalanjälki. Selkeästi on siis ollut tarvetta uudelle termille, jotta osataan paremmin arvostaa ruokaa, joka kasvaa muutaman feikkicrocsjalanjäljen päässä.
Koska on loppiainen, on täällä jo kovaa kyytiä valmistauduttu hyperlokaaleihin chileihin ja paprikoihin. Joulukoristeet heivattiin varaston perukoille ja esikasvatuslaatikot ja lämpömatto kaivettiin esiin. Ens viikon kauppalistassa lukee multa, ja perjantaina laitetaan tämän vuoden hyperlokalisaatio tulille. Sitten vain odotetaan kesää ja grillattuja pimientos de padroneja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti