Karmea kaalivuosi

 

Kaalit ovat olleet kasvimaan luottokasvit siitä lähtien, kun hoksasin esikasvattaa ne kasvihuoneessa sen verran isoiksi, ettei kirppojen hampaat niihin enää pysty. Aina kesän ajan kasvihuoneessa on ollut kyssäkaalin taimia valmiina paikkaamaan kasvimaiden tyhjiä kohtia. Vaan ei tänä vuonna.

Tokihan se oli tiedossa, ettei kaalit pidä helteistä, vaan kasvavat komeiksi ja maistuvat hyviltä vain viileinä kesinä, mutta siltikin tämä kasvukausi yllätti. Parsakaalit kasvoivat parikymmensenttisiksi ja sitten tekivät peukalonpään kokoisen kukinnon. Eikä niistä sen enempää irronnut, vaan kuihtuivat pois.

Kyssää saatiin kokonaiset 3 kpl. Kovin pieniksi jäivät, eivätkä kaikki taimet edes jaksaneet kasvimaalla kasvaa. Kasvihuoneessakin vain kellastuivat ahkerasta kastelusta huolimatta (no, kyllä niitä pari pottiinsa hukkuikin). Jokin ihme iili on jo usempana vuonna ollut kasvattaa punakaalta. Viime vuonna sain sen viimein itämään, mutta se kasvatti pitkän varren ja siihen ihme hörsylää, eikä kerinyt lainkaan. Tänä vuonna näytti hyvältä, sillä punakaali kasvatti komeat lehdet, mutta ei se keri sitten millään. Ens vuonna en enää punakaalta kylvä.

Vanha kunnon suippokaali sentään suipotti komean kerän ja ehdittiin jo haaveilla grillatusta kaalista ja coleslawsta. Mutta jösses sentään, minkä määrän toukat kakkaa! Kaalta sai kuoria usean kerroksen, ennen kuin löytyi kakaton ja toukaton kaalinpää. Kyllä siitä kahdelle riittää yhteen annokseen, joten päätettiin heittää suippo huomenna grilliin.

Sauvajyväsen vinkkaama Red russian -lehtikaali oli ainoa syyskylvökasvi, joka iti ja se tekee edelleen komeita lehtiä. Siitä ollaan saatu satoa pakastimeen asti. Kevätkylvöversio sen sijaan päätyi lehtokotiloiden ruokapöytään. Cavolo nerosta ei saatu ainoatakaan lehdykkää, sillä sekin tuli täyteen toukkia ja kotiloita.

Kaalikatastrofin lisäksi tämä kasvukausi on ollut ötököiden valtaama. Jopa pelargonit on rei'itetty, ja eilen kun olin laittamassa valkosipulia ruokaan, löytyi sipulista 3 toukkaa. Missä ne mun lintuni ovat! Taas useammalla satasella ruokin niitä koko talven, mutta siltikin jättivät pulaan ötököiden kanssa. Olisi ollut pulleita toukkia tarjolla kokonaiselle lintuparvelle. Rastaat sen sijaan käyvät uskollisesti nakuttamassa lehtokotiloita betonilaatoille, joten saavat anteeksi sen, että tyhjensivät mun Härkätien herkkuni.