tiistai 22. helmikuuta 2022

Lomakeittiö

 

Ensimmäisenä lomapäivänä oli tarkoitus tehdä kaikkea ihanaa, kuten kylvettää viherkasvit ja kylvää kirsikkatomaatit, mutta päivä menikin pitkälti keittiöhommissa. Edelleen on koronan jäljiltä kaikki kokkausinnostus nollissa, mutta kun koirien ruuat olivat lopussa, jääkaapissa oli hävikkijauhelihaa (luomulampaan) ja kaapissa levyllinen kitkerää 85-prosenttista tummaa suklaata, jämähdin Aamulehden ja kolmen teekupillisen jälkeen keittiöön.

Ensin uuniin sujahti pellillinen mokkapaloja (retroa, I know! En tiedä olenko ikinä tehnyt mokkapaloja - ehkä joskus 80-luvun alussa?), joista tuli aikuisten versio tumman suklaan ja väkevän kahvin jäljiltä. Sen perään ehdin jo laittaa vuoallisen koirien pöperöä uuniin, kunnes perheen lomaton osapuoli keksi, että mennään Pazziin lounaalle. No, ruoka kelpaa aina. Pazzi oli taas ilahduttavasti täynnä ja lounaskin ihan OK punajuuri-vuohenjuustopullineen, joskin dippi olisi saanut olla raikkaampaa jugurttipohjaista, eikä majoneesi-. Annoskoosta plussaa, sillä se oli maltillinen, eikä tullut lounaskoomaa, vaikka eihän se lomalla haittaa. (Kivenheiton päässä Pazzista on Kangasalan helmi Paakari, jossa lounastimme muutama viikko sitten: kanaterriiniä (kuvassa), kalakroketteja sahramikastikkeessa ja mantelikakkua. Hitunen ero paikkojen välillä :-D )

Lounaan jälkeen laitoin vielä tulille Nigellan chilipadan, joka on ihmeruoka. Siihen tulee vain sipulia, paprikaa, jauhelihaa, papuja, tomaattikastiketta ja mausteita, ja siltikin se on enemmän kuin osiensa summa. Chef väsäsi kylkeen vielä juustokastikkeen, joten tyhjensimme nachopussin kaapin perukoilta ja syötiin maanantain nachoplatter.

Urakan jälkeen olin ihan puolikuollut ja istuin sohvalla kutomassa ja haukottelemassa, kunnes Luigi della casa huomasi kahvimaidon loppuneen ja päätti piipahtaa kaupassa. Minä tarvin multaa viherkasvioperaatiooni, joten lähdin mukaan. Vaan kaupastapa oli multapussit lopussa :-0 Ystävällinen myyjä varmaan huomasi haukottelusta itkettyneet silmäni ja ajatteli pelastaa naisparan etsimällä multapusseja varastosta. Yksi rikkinäinen löytyi ja sain kruunata iltani kylvämällä kirsikkatomaatit (toinen kruunu oli iki-ihanan Rick Steinin Cornwall-sarja, jonka varmaan katson kolmeen kertaan. Ihanat maisemat, historia ja ruoka <3 ).

Tänään sitten pitäisi olla se viherkasvipäivä, mutta pihalle on taas tullut 15-17 cm uutta lunta, joka pitää saada kolattua kulkuväyliltä. V-sana ei riitä enää tuomaan esille sitä tunnetta, mikä herkeää tuosta ainaisesta, järjettömästä lumentulosta "#¤%&!!!

2 kommenttia:

  1. En ole muuten ikinä käynyt syömässä Paakarissa. Monesti on pitänyt kyllä mennä, mutta kiinnostus paikkaan on mennyt kuulemieni huhujen myötä heistä työnantajina. Eihän tälläiset asiat saisi vaikuttaa, ruokahan voi olla hyvää!

    Toi Rick Steinin Cornwall -sarja on ihan huikea! Ihanat maisemat, ei liikaa kokkailua ja mukavan mittaiset jaksot. Ollaan aina muutkin hänen ruokamatkaohjelmasarjansa (olipa sanahirviö!) katsottu ja pidetty niistä, mutta tämä on kyllä paras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kurjaa, jos Paakarissa ei pidetä työntekijöistä huolta :-( Noin hyvän ja arvostetun ravintolan täytyisi pitää tiukasti kiinni hyvistä tekijöistä, koska niitä ei joka oksalla kasva, etenkään näin pienellä paikkakunnalla. Itseä vähän ärsyttää, kun Paakarissa ei pidetä maskeja eikä hanskoja - asiakaskunta on kuitenkin suurimmaksi osaksi eläkeikäisiä. Asiakkailla kyllä on maskit!

      Poista