keskiviikko 24. elokuuta 2022

Satokatsaus: marjat ja hedelmät

 Viime vuonna poistin pihasta karviaismarjat, kun ei niille käyttöä oikein löytynyt ja lamoavien vuoristokarviaisten kanssa nurmikonleikkuu oli ihan mahdotonta, kun pensaiden alle ei päässyt. Niinpä ne olivat vain epämääräinen piikkitupas täynnä heinää ja ohdakkeita. Haaveilin karviaisten tilalle pinkkiä herukkaa, ja keväällä meille muutti Aili. Ailin mukana tosin pihaan muutti myös herukkapistiäinen, jonka toukat parturoivat Ailin ja valkoherukoiden lehtiä.

Aili osoittautui todella maukkaaksi herukaksi, aromikkaaksi ja makeaksi. Jos olisin tämän aikoinaan tiennyt, en olisi punaherukkaa pihaan istuttanut lainkaan, vaan hankkinut pensaskaupalla hennonpinkkiä serkkuaan. Samoin mustaherukan olisi voinut korvata aromikkaammalla viherherukalla. No, herukoita joka tapauksessa tuli tänä vuonna ihan OK määrä, joten muutaman litran sain aamumehuja syksyn varalle. 

Meidän tontti on ruvennut kasvamaan umpeen, joten villivadelma on alkanut väistyä muun kasvuston tieltä. Kävin kuitenkin tontin perukoilla katsomassa olisiko marjoja poimittavaksi asti ja löysinkin yhden puskan, jonka marjat olivat lähes puutarhavadelman kokoisia. Napsin marjoja kulhoon antaumuksella, kunnes havahduin jalkojen juuresta kuuluvaan mässyn mässyn -ääneen. Naukseri se siellä pisteli vadelmia poskeensa suoraan kulhosta. Pari pientä rasiallista jäi jäljelle. No, se riittää, sillä leivontaan ne vain menevät. En käytä hilloja, enkä syö puuroja tai jugurtteja tms. joiden kanssa marjoja normaalisti syödään, joten siksikin marjojen säilöminen sellaisenaan on meillä turhaa.

Omenoita on tulossa mukava määrä, joskin pihlajanmarjakoit kurittavat taas Sävstaholmia. Viime vuonnahan se oli kaatouhan alla parin erittäin koisen vuoden takia, mutta viimevuotiset omput olivatkin yhtäkkiä täysin puhtaita ja mahtavan suuria, joten puu säästyi kaatamiselta. Noinkohan sitä täytyy käydä taas uhkaamassa kaatamisella - josko se häätäisi koit pois ensi vuodelta.

Päärynäsatoa odotellaan kovasti, kun ei vielä kertaakaan olla päästy maistamaan oman pihan päärynöitä. Joku ötö niihinkin on iskenyt, kun osa hedelmistä näyttää vähän kummallisilta, mutta suurin osa on syöntikelpoista. Ihan kivikovia ne vielä ovat, joten saa nähdä ehtivätkö kypsiksi ennen pakkasia. Kaipa niitä voisi ottaa sisälle kypsymään, mutta makuhan siinä kärsii, ja nyt just eniten kiinnostaa se maku.

2 kommenttia:

  1. Viisas koira, onhan se nyt kulhosta monin verroin helpompaa kuin itse yrittää noukkia pensaasta. Meillä mäyris söi mustikat itse varvuista ja ahne kaikkiruokainen labradori karviaisetkin piikkisistä pensaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karviaisten syöminen suoraan pensaasta tarkoittaa kyllä melkoista asialle omistautumista :-D Fiksut koirat, kun osaavat arvostaa luonnonantimia :-)

      Poista