Ihmemaassa

Vaikka tässä iässä vuodet vierii kiihtyvällä nopeudella, näin keväällä huomaa miten pitkä aika vuosi oikeasti on. Chef valmistautui tuossa tekemään kevään ensimmäistä pizzataikinaa ja ihmetteli, mihin oli laittanut tiedon taikinan suolamäärästä, kunnes muisti käyttävänsä siihen kännykkäappista. Eipä ollut tarvinnut moista tietoa sitten viime syksyn.

Minä puolestani ihmettelin kasvimaalla kasvavaa rikkaruohoa, joka ei onneksi lähtenyt ensi nykäisyllä irti. Muistin nimittäin myöhemmin, että siihen kohti tälläsin loppukesästä rucolan taimen. Se oli talvehtinut :-0 Ikinä en ollut kuullutkaan, että rucola voisi näillä leveyksillä olla monivuotinen.

Sama ihmetys kävi viereisessä kasvimaalaatikossa: jotain ihme syheröä nousi maasta lipstikan vierestä, ja taas olin nykäistä moisen pois rikkaruohona. Yöllä sitten tuli mieleen, että senhän täytyy olla inkivääriminttu, jonka ihan vaan huvikseni istutin tuohon laatikkoon, varmana siitä, ettei se ainakaan talven yli selviä. Mutta makutesti tänään osoitti, että kyllä se vain on inkivääriminttu.

Muutenkin on saanut huuli pyöreänä kuljeskella tontilla pitkän talven jälkeen. Lintujen kakkakylvöt nimittäin ovat laajenneet joka paikassa kasvavasta mustaherukasta aroniaan ja terttuseljaan. Ainokainen seljamme sai pahasti täkyä loppusyksyn lumimyräkästä, mutta on näköjään monistuttanut itseään useampaan paikkaan - viimeisimpänä meidän aronia-aidanteeseen. Ja aroniakin yhtäkkiä tuli vastaan tontin päädyssä. Varmaankin mustarastas on istunut läheisessä koivussa ja kylvänyt aronian siemenet otolliseen maaperään.

Viimeinkin näyttää yöt lämpenevän, joten uskalsin jo siirtää kaalikasvit kasvihuoneesta kasvimaille. Tänään, jahka työnantajan digitaalinen päivätoiminta päättyy, istutan piparjuuren ja kenties laitan kukat kuistin parvekelaatikoihin. Pikkuhiljaa alkaa kasvihuone tyhjentyä ulkoilmaan, ja pestävä pottipino sen kuin kasvaa. Ehkä kohtapuoliin tarkenisi sitä alkaa pienentää.