Järkytyksiä

Pakkanen alkoi sen verran purra vanhojen toppahousujen läpi, että ehdotin kuskille visiittiä urheilukauppaan ostamaan nippu uusia. Tokihan olisi pitänyt hoksata, ettei tammikuussa enää mitään toppahousuja myydä - rekissä oli vain muutamat kalliit lasketteluhousut, joiden lepattavien lahkeiden kera ei kallioisessa metsässä koirien kanssa ketterästi tarvota. Ostin sen sijaan kuvassa näkyvän tamarindin, joka kuulemma suotuisissa olosuhteissa kasvaa ihan puuksi asti.

No, ehkä ilmastonmuutos ei vielä suosi Pirkanmaalla tamarindipuita, mutta kyllä ihmistä hätkähdytti tieto, että 20 vuodessa on kasvukausi pidentynyt kuukaudella! Aivan hurjan huikea määrä siinä ajassa, mitä me ollaan tässä talossa asuttu! Tosin kasvukausi on harmiksi pidentynyt sieltä loppupäästä, mikä ei puutarhuria kovasti ilahduta, sillä syksyllä alkaa olla jo liian pimeää ja kosteaa kasvien kukoistukselle. Ajatella, jos kasvukausi pidentyisikin sieltä alkupäästä: mikä hurja sato tulisikaan, jos kaikki se helmi-, maalis- ja huhtikuun valo saataisiin hyötykäyttöön.

Ammattipuutarhureilla on melkoinen homma sopeuttaa tuotantonsa uuteen ilmastoon. Uusimmassa Viherpihassa mansikankasvattaja sanoi, että suomalaisten suosima Polka ei enää pärjää nykyilmastossa, vaan on etsittävä uusia lajikkeita. On siinä melkoinen työsarka kehittää lajikkeita ja testata niitä - etenkin, kun joidenkin elanto on siitä kiinni. Ei voi kovinkaan hurjia riskejä ottaa.

Harrastelijaturaaja sen sijaan otti riskin: viime vuonna moni kehui esikasvatukseen sammalnappeja, joita näkyi Lidlin alelaarissa muutama paketti. Nappasin mukaani kaksi ja hykertelin itsekseni, miten kivaa on vielä tässä iässä saada leikkiä. Oli meinaan hauska seurata, miten napit turposivat moninkertaisiksi, kun uitin niitä vedessä. Mutta sen jälkeen niitä ei saanutkaan enää siististi siirrettyä paikoiltaan, kun alkoivat hajota. Enkä oikein ymmärtänyt, miten siihen koloseen olisi pitänyt siemenet peittää, joten turasin niihin jotenkuten kokoelman siemeniä ja laitoin muovikannen päälle. Seuraavana aamuna olikin vastassa iloisen pörröiset sammalkummut. Näköjään homehtuvat liiassa kosteudessa.

Toppahousu-, ilmastonmuutos- ja sammalnappijärkytyksen lisäksi järkytyin myös siitä, miten aina onnistunkin jinxaamaan asiat blogikirjoitusten myötä. Ei saatu rauhallista eikä raketitonta uutta vuotta, vaan naapurin mies meni ottamaan rähinäviinaa, räjäytti meidän postilaatikon, ampui rakettinsa klo 2, joskin säästi kaksi isoa jytkyä klo 3:ksi ja 4:ksi, ja ampui rakettejaan vielä kaksi seuraavaa päivää. Kyseessä on ihan aikuinen ja oletettavasti oikeustoimikelpoinen ihminen. Ja tokihan hänen laumanvartijakoiransa aloittivat rähinän klo 6, joskin olin itse jo silloin hereillä ja postilaatikon palasia keräämässä tieltä. Kovin on raskaaksi täällä asuminen muuttunut.