On tämä ollut erikoinen kesä: leppäkertuton, kirpaton, heinäsirkaton, sammakoton, sisiliskoton – tosin myös hyttysetön, mikä on iloisena otettu vastaan. Ihana istua rauhassa kesäkeittiössä ilman, että koko ajan joku inisee korvan juuressa. Mutta muuten tämä hyönteis- ja matelijakato on ollut hyvin erikoinen ja huolestuttava.
Pölyttäjiä on riittänyt, mikä on otettu muhkeana marjasatona vastaan. Tosin kesä ei ole ollut pihlajanmarjakoiton, vaan kaikissa omenoissa näkyy nyt jo reilusti koin vioitusta. Omenasatoa ei siis ole odotettavissa, joskin naapurin mummo oli salaa käynyt meille kiikuttamassa ämpärillisen omia omppujaan. Kaalit nitistyivät kaalikoin ja lehtokotiloiden hampaisiin, mutta herneet ovat olleet hernekääräisettömät ja perunat sepäntoukattomat.
Kesä ollut myös miltei aamu-uinniton. Vain kolme aamua on ollut niin lämpimiä, että olisi voinut aamu-uinnille lähteä, mutta vain yhtenä aamuna olin tarpeeksi virkeä moiseen - uinti kun vaatii muutaman minuutin pyöräilyn kumpaankin suuntaan. Siitä tuli vähän murheellinen uinti, sillä juuri kun olin kuivattelemassa, paikalle tuli naapurustossa asuva mummo, joka harmitteli, ettei ollut lähtenyt aiemmin, jotta olisi saanut uintikaverin. Mummon kesä on siis papaton: vielä viime kesänä mummolla oli pappa uintikaverina, muttei näköjään enää.
Ketutonta kesää emme ole viettäneet. Viimeksi eilen illalla kaksi ketunpoikaa vilisti tontilla, ja pari päivää sitten tontilla oli rynnistänyt hervottoman suuri hirvi. Onneksi ovat harmittomia vierailijoita, toisin kuin siskon pihalle eksyneet villisiat...
Elokuusta toivomme aurinkoista ja lämmintä, sillä kasvihuonekausi alkoi 2 viikkoa myöhässä, joten vielä on suurin osa tomaateista ja kaikki chilit ja paprikat täysin vihreitä. Toivottavasti ehtivät kypsyä, sillä satoa on tulossa muhkea määrä, kiitos uuden (ja superihanan) kasvihuoneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti