Kurpitsaa kupuun

Kuten Sauvajyvänen totesi, kurpitsasato on välillä niin muhkea, että jatkojalostamisessa tuppaa ideat loppumaan. Piirakoita meillä ei juurikaan syödä, etenkään makeita, eikä sitä kurpitsarisottoakaan monta kertaa peräkkäin viitsi tarjota.

Viime aikoina meillä on kurpitsaa upotettu curryyn: kurpitsaa, sipulia, valkosipulia, papuja yms. vihanneksia, mitä sattuu kaapista löytymään, chiliä, currytahnaa ja kermaa/kookosmaitoa. Lisukkeeksi kuskusta, nuudeleita tai riisiä.

BBC good foodista löysin kana-sataykeiton ohjeen: kuullotetaan valkosipulia ja inkivääriä. Maustetuista, nahattomista kanankoivista paistetaan pinnat kiinni, keitetään kanaliemessä 20 min., riivitään lihat pois, lisätään soppaan paahdettua kurpitsaa, chiliä, kookosmaitoa, soijakastiketta, kalakastiketta, limeä ja muutama dolloppi maapähkinävoita. Tarjotaan nuudeleiden ja korianterin kanssa. Oli todella tuhti soppa talven kylmyyteen, ja kurpitsa suurusti sen hauskasti.

Samoin BBC good foodissa oli Rick Steinin kurpitsasalaatti, jossa paahdetut kurpitsan palat kieritettiin dukkahissa ja tarjottiin fetan, chilin ja rucolan kanssa. Lisäksi iski silmään lehden mac'n'cheese -ohje, johon laitettiin makaronin lisäksi bataattia. Mietin, että saman voisi tehdä kurpitsasta.

Kurpitsaa ollaan myös hasselbackattu, mutta siihen tarvii todella maistuvan lajikkeen. Butternutista se onnistui hyvin. Viikonloppuaamuisin tehdään kurpitsalettuja.

Nigellalla on ihana kurpitsalasagnen ohje: lasagnelevyjä, paahdettua kurpitsaa ja salviaa, tomaattikastiketta ja "juustokastikkeeksi" sotkutetaan pehmeää vuohenjuustoa, ricottaa, kananmunaa ja muskottia, ja päälle mozzarellaa ja pinjansiemeniä. Tätä ollaan tehty muutama kerta, ja voisikin taas laittaa vuohenjuuston ja ricotan ostoslistalle.

Tulikin nälkä...

Yhtäkkiä se iskee

Joulu tuli vietettyä niin tehokkaasti sohvalla lastenelokuvien ja kutimen kanssa sekä keittiönpöydän äärellä palapelin parissa, että niska jämähti ja muisti meni - täytyi töissä oikein pinnistellä, ennen kuin palautui mieleen, missä mennään. Käytännössä lomaton vuosi alkoi jo keski-iän ohittaneessa rouvassa tuntua, joten Saturnalia tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Kalenteria järjestellessä se yhtäkkiä läikähti. Liekö syynä se, että loppiainen lähestyy, joten ostoslistalle piti kirjoittaa multa, tai se, että silmiin osui Kotipuutarhan ensimmäisen numeron ilmestyvän jo ens viikolla. KEVÄTFIILIS!

Pahimmat kitukuukaudet (tammi, helmi, maalis) ovat toki vielä edessä ja monta kertaa tulee tuskailtua, kun talvi vain jatkuu ja kylmenee. Mutta jahka älyttömästä rakettiräiskinnästä selvitään, saa kantaa jouluvermeet pois, ostaa maljakoihin tulppaaneja ja upottaa sormet ja chilinsiemenet multaan.

Tammikuun lopulla alkaa jo näkyä päivän pidentyminen ja madekausi alkaa. Helmikuussa tehdään blinejä ja laitetaan tomaatit esikasvuun ja maaliskuussa (jos lumitilanne suo) pääsee tekemään ensimmäiset kasvihuonekylvöt sekä laittamaan viherkasvit uusiin ruukkuihin ja multiin. Ja tokihan kalat heitetään savustimeen ja pläskit grilliin joka kerta, kun sää menee hitusenkaan plussan puolelle.

Joulun jälkeen alkaa myös pakastimien tyhjennysurakka. Vielä on rasiakaupalla tomaattikastiketta, paahdettua kurpitsaa ja papua, hilloja, chilejä, perunaa, pinaattia ja sokerihernettä (Oregon sugar podia voin suositella. Säilyttää hyvän maun ja makeuden, vaikka ehtisikin kasvaa isoksi ja kestää hyvin pakastamista). Tänään tehdään luomubroilerin koipia pinaatti-vuohenjuustopedillä, huomenna tärvätään luomukinkun paloja peruna-pinaattipaistokseen, johon uppoaa myös joulun juustonjämät, sitten voisikin olla kurpitsacurryn aika.

Satoisaa puutarhavuotta 2019! (Mää täytän 51, voi tsiisus…)

Maut 2019: osa III

Jos ihmisen silmiin osuu mukulakirveli, täytyy sitä päästä testaamaan, ja niin lähti syksyn kolmas siementilaus. Mukulakirveli maistuu kuulemma pähkinäiseltä ja on erityisen hyvä keitettynä ja voin kanssa syötynä. Harmikseni etukäteen ei kerrottu, että siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn, joten olen skeptinen sen suhteen tuleeko tuon kasvattamisesta yhtään mitään, mutta täytyy yrittää.

Exotic gardenilla oli hyvä siemenvalikoima; löysin Iznik-minikurkun, jota olen jonkin aikaa etsiskellyt, kun sen makua on kehuttu. Nappasin myös mukaan normikurkun Max, sillä kesällä tuli kasvatettua sen verran kurkkuja, että siemenet olivat käyneet vähiin (tässä kohden kiitokset Marketalle kurkkurelishin ohjeesta. Siihen sai spämmättyä ison kasan kurkkuja ja on todella hyvää!).

Itämaisista vihreistä valkkasin mitzunan Kyona, joka on nopeakasvuinen ja kasvattaa kapeahkoja lehtiä, sekä sinapin Green in snow, kun se kuulemma kestää pakkasta ja säilyy rapsakkana pitkälle talveen. Tosin meillä on kasvimaille pesiytynyt kettu, joka tykkää käydä kaivelemassa kuoppia keskelle kasvilaatikoita, joten voi olla, että sinappi päätyy ens talvena parempiin suihin, jollei kettu opi tavoille.

Oranssi minipaprika oli ostoslistalla, ja päädyin lajikkeeseen Hamik. Harmikseni tilauksen mukana tulikin Takila, kun Hamik oli kuulemma loppunut (vaikka edelleen se siellä nettisivulla keikkuu >:-/ ). Tämä oli jo toinen kerta, kun en tuolta saakaan tilaamaani - edellisellä kerralla tosin en saanut edes korvaavaa tuotetta, vaan pelkän kehotuksen antaa tilinumero, jotta saan rahat takaisin. Ei kauheasti herätä luottamusta moinen. Lisäksi tilauksen tuleminen kesti yli kuukauden. Olin jo laittamassa kyselyä, mihin tilaus on joutunut, kun se viimein saapui.

Parin viikon päästä käännytään taas valoa kohti! Vajaa kuukausi enää esikasvatukseen!

Maut 2019: osa II

Kaikki alkoi krassista. Tai oikeammin naapuritien uusista asukkaista, jotka ovat puutarhaharrastajia ja ilahduttavat kukkasillaan ja muilla asetelmillaan aamulenkillä koirain kanssa reippailevaa viherturaajaa (ja suututtavat vapaasti ulkoilevalla kissallaan "#¤%&&!!!). Kirjavalehtifriikkinä ihastuin erityisesti heidän kirjavalehtisiin krasseihinsa, joten täytyi ottaa Google kauniiseen käteen ja alkaa etsiä siemeniä.

Polku johti Thompson & Morganille, joilla olikin saatavilla Troika mix, jossa kahta erilaista kirjolehtikrassia. Päätyivät ostoskoriin, vaikka olin pari vuotta sitten päättänyt, ettei krasseja tähän pihaan enää tule, kun niitä jeevelin siemeniä on loppukesästä joka paikassa.

Koska T&M:llä oli menossa kampanja 5 pussukkaa 4:n hinnalla, oli ihan pakko etsiä, mitä muuta kivaa voisi ensi vuonna kylvää. Haaveena oli löytää costoluto-tyypin tomaatteja, mutta eipä niitä tuolta löytynyt (Seeds of Italylläkin oli vain Costoluto Fiorentinoa, jota meillä on vielä ensi vuoden tarpeisiin). Tilalle otin Il pantano Romanescon. Mauttomiin tomaatteihin suivaantuneena nappasin mukaan vielä maatiaislajikkeen Black Russian, jonka sokeri-happotasapainoa kehuttiin erityisen hyväksi. Nimestä tosin tulee mieleen Black Adderin kuuluisa codpiece... Ja kun kerran 5 pussukkaa piti saada kasaan, täydensin tilausta parhaimman makuisella härkäpavulla The Sutton ja parhaimman makuisella kurpitsalla Potimarron.

Tällä kertaa T&M oli turvautunut DHL:n kuljetukseen, enkä ole ikinä saanut noin surkeassa kunnossa olevia pusseja; ihan ruttuisia ja kastuneen näköisiä. Missä lie varaston pihassa seisseet tässä marraskuun harmaassa tihkusäässä, jota joku oivasti kutsui lonkerokeliksi.

Maut 2019: osa I

Koska esikasvatuksen alkuun on enää 2 kuukautta (alun perin luulin, että 2,5 kk, mutta Fataliin jamppa sanoi, että chilit on pantava multiin jo vuodenvaihteessa), täytyi ottaa ostoslista esille ja alkaa browsata siemensivuja. Normaaleissa ostospaikoissani oli jotenkin ei-innostava chilivalikoima, joten päädyin viimein tsekkaamaan Fataliin, jossa olen joskus piipahtanutkin, mutta pyörtynyt huimasta valikoimasta. Onneksi valikkoon oli laitettu kategoriat myös tulisuuden mukaan, joten nössönä suunnistin heti Mildiin.

Sieltä tarttui mukaan Pink habanero, eikä pelkästään pinkkiyden vuoksi, vaan sen makua kehuttiin hyväksi ja voimakkaaksi ja melko tulettomaksi. Toinen ostoskoriin lähtijä oli Chocolate bell, ruskea peruspaprika, jota mainostettiin yhdeksi parhaimmista. Olenkin halunnut kokeilla ruskeaa paprikaa, joten toivottavasti se on hyvä. Violetti versio kun oli niin iso pettymys.

Uskaltauduin myös Medium-osastolle ja nappasin sieltä Aji Fantasyn, kun muistelen sitä joskus kehutun erinomaiseksi. Tein myös harharetken tomaatteihin, ja siellähän oli kovin eksoottinen valikoima. Suhtaudun erikoistomskuihin hyvin skeptisesti, kun kokemus on osoittanut, että korean ulkokuoren alla on kovin usein mautonta jauhomössöä, mutta ostin pussillisen Taiwan goddessia, kun onhan tuo nimi melko lupaava. Ja aina pitää kokeilla jotain uutta.

Fataliilta sai erinomaista palvelua, ja toimituskin lähti saman tien kohti Kangasalaa. Kaupan päälle oli kirjekuoreen piilotettu Aji Norteno ja Cumari Alongado, kumpikin sieltä lämpimämmästä päästä, mutta toki laitetaan ne kokeiluun ens kesänä. Luigi della Casa kun toleroi kovempaa hiittiä kuin vaimonsa.

Ihmeen hyvin tästä pienestä paketista pääsi fiilikseen ja teki jo mieli tuoda esikasvatusvermeet jouluvalojen sijaan varastosta. No, 2 kk on hurauksessa ohi :-)

Inventaariopäivä

Puutarhan syystyöt on melkein saatu valmiiksi: sato korjattu, marjapensaat leikattu, potit pesty ja varastoitu ja vanha kasvimaa hävitetty. Vielä täytyisi pestä & korjata kasvihuone, kasata uudet kasvilavat ja hakettaa risut kompostia varten, sitten voi vetäytyä sisätiloihin kutimen, Tescon extra strong -teen ja Casualtyn pariin.

Koska sähköpostiin alkaa jo tulla siementarjouksia, oli siemeninventaarion aika. Vähiin ovat siemenet käyneet, kun Grow your ownin tilaus loppui, mutta se on vain hyvä, sillä lehden mukana tuli turhakesiemeniä, joista näillä leveysasteilla ei satoa tule. Ferrari-papua sentään hoksasivat lähettää just, kun olin ehtinyt sen ostoslistalle laittaa.

50-vuotisapurahan turvin olin keväällä hankkinut siemeniä myös ensi kaudelle, tosin harmikseni huomasin ostaneeni lisää violettia paprikaa (tuottaa julmetusti satoa, mutta ei maistu yhtään millekään) ja cucamelonia (tuottaa julmetusti satoa JOS kasvariin eksyy kimalainen. Nykyiseen kasvariin ei eksy. Kokeilen ens vuonna kasvattaa ulkona.), mutta onneksi myös jännittävän rustiikin näköistä myskikurpitsaa Musquée de Provence. Violetin paprikan lisäksi laitoin keväällä kukkapenkkiin vapautettavien siemenien joukkoon myös chilin Lombardo. Se teki paljon satoa, mutta maistui vain tavalliselle paprikalle ja lämmitettäessä menetti senkin maun. Lisäksi oli täynnä siemeniä.

Ostoslistalle menivät chili, oranssi paprika (ne vaan on parhaita: satokausi alkaa aikaisin, maku on mahtava, samoin kuin makeus), joku costoluto-tomaatti (ehkä Costoluto di Parma? Hyviä, satoisia, melko aikaisia ja nättejä tomaatteja), kurkku, ufokurpitsa, Burgess buttercup -kurpitsa (jos jostain löytyy. Kovasti kehuttiin makua), mizuna ja tilli.

Kukkien siemeniä oli vielä mukavasti, mutta lakritsisamettikukkaa täytyy hankkia lisää (hurjan aniksinen. Lakritsia siitä ei kyllä löydä edes etsimällä), ja uusi naapurintäti innoitti hankkimaan kirjolehtistä krassia - se näytti niiden terassilla tosi hienolta.

Ensi kaudella viherturaaja voisi muistaa, että vaikka kasvihuone on iso, ei ihan näin monta tainta kannata sinne laittaa. Tomaattikastiketta on litratolkulla pakastimessa, samoin kuin chiliä (kiitos vinkistä, Sauvajyvänen) ja molempia varmaan riittää pitkälle ensi vuoden syksyyn.

Loppukaneetiksi lämmin suositus: Picasso-pinaatti on säävarma. Ei kukkinut edes näillä helteillä, vaan teki isoja lehdyköitä ja tuotti satoa jopa ensimmäisten pakkasten jälkeen. Maku on vahvan pinaattinen ja maku kestää pakastamisen hyvin.

Mitä Kuhmalahti edellä...

Viime kevään kuivuudessa ei kasvimailla meinannut mikään itää, vaikka kuinka laitettiin sadetin laulamaan. Ainoat, mitkä itivät ja alkoivat nopeasti tuottaa satoa, olivat edellisvuonna itsekseen kylväytyneet salaatti ja korianteri. Niistä saatiin satoa, vaikka keväällä kylvetyt lajitoverit olivat vasta nippa nappa sirkkalehtiasteella.

Tämä kokemus yhdistettynä kanssakaupunkilaisen (juu, me ollaan nykyään kaupunkilaisia; ei auttanut vaikka allekirjoitin elämäni ensimmäisen adressin) omavaraisuusgurun postauksiin onnistuneista syyskylvöistä sai aikaan päätöksen, että tänä vuonna kokeilen syyskylvää porkkanaa, palsternakkaa, salaattia ja korianteria.

Joskus muistaakseni olen syyskylvänyt juureksia ilman mainittavaa menestystä. Liekö syynä huonot olosuhteet tai se, etten sitten keväällä ole muistanut, että johonkin on kylvetty jotakin. No, nyt on kylvöt merkattu muistiin, joten ei ole vaaraa siitä, että keväällä idut harataan rikkaruohoina kompostiin…

Pikainen googletus kertoi, että syyskylvöjen paras ajankohta on syys-lokakuu, joten jahka tuo myrskytuuli viikonloppuna laantuu eikä enää paisko siemenpusseja pitkin pihaa, vedän kasvimaalle tämän vuoden viimeiset vaot, ripsuttelen pohjalle perliittiä (estää kuulemma siemeniä homehtumasta syksyn kosteudessa) ja peittelen siemenet mullalla odottamaan ensi kevättä.

Sitten on enää edessä aurinkokennovalaisinten keruu pihalta, kukkaruukkujen pesu ja kasvihuoneen putsaus. Vinkkinä kaikille suht. heppoisten kasvihuoneiden omistajille: jos huomaatte, että naapurit ampuvat uutena vuotena raketteja teidän pihaan päin, soittakaa poliisit, palokunta ja puolustusvoimat. Huomattiin nimittäin, että meidän kasvihuoneen katto on täynnä pieniä, sulaneita reikiä :-/ Viime uutena vuotena mietin, mahtaako kasvari syttyä palamaan, kun meidän pihan jälleen kerran ammuttiin raketteja, ja nyt katon talviteloinnin yhteydessä huomattiin reiät. "#¤%&&!!!! UV-säteily tuskin on syyllinen, sillä reikiä ei muualla ole.