Maalaiset kaupungissa: Hella & Huone

Juhlatanttu niskassa ja korut kimaltaen tuli lähdettyä juhlistamaan kevätfiilistä. Jotta fiilis olisi täydellinen, poikettiin ensin puutarhaliikkeessä hakemassa 200 l taimimultaa ja 3 l vermikuliittia (no kun mulla oli sinne 20 €:n etuseteli, joka oli menossa umpeen. Ja alkaahan tomaattien kylvö ihan just!). Luigi herrasmiehenä kantoi multasäkit autoon, jottei vaimon juhlalook multaantuisi.

Juhlapaikaksi valikoitui Hella & Huone, jossa häpeäksemme emme olleet aiemmin käyneetkään. Listalta valitsimme 7 ruokalajin kokonaisuuden ja aloimme nauttia. Keittiön tervehdyksen (savustettua turskan kieltä!) jälkeen saimme savoijinkaalista ja siitakkeista tehdyn kaalikääryleen, jota kyyditti kasvisliemi ja valkosipulipyre. Kaunis ja erittäin hieno kokonaisuus, ja viereen valittu pinot grigio sopi kaikkiin makuihin loistavasti.

Seuraava ruokalaji oli graavatusta siiasta tehty tartar, johon oli yhdistetty selleriä eri muodoissa. Erityisesti sellerisorbetti säväytti. Pakko kokeilla kotonakin! Tämän ruokalajin kaverina tarjottiin huikea valkkari, jonka rypäleestä en ollut ikinä kuullutkaan, enkä sitä näin ollen tietenkään enää muista. Tuoksu oli chardonnayn, mutta maku lähempänä sauvignonia. Mieletön viini!

Viimeinen alkuruoka oli naudan kielestä tehty pyttis, jossa oli ihana perunagnocchi ja mahtava maustekurkkuvaahto. Lasiin valittu, todella keveä mutta hapokas pinot noir oli jälleen kerran täydellinen.

Ensimmäinen pääruoka oli hiillostettua taimenta, jonka kanssa lautasella oli maailman paras fenkoli, sekä pikkelöityä porkkanaa rakuuna-maitovaahdon kera. Eikä saksalainen riesling jäänyt mauissa yhtään jälkeen.

Toinen pääruoka oli hevosen nyhtöposkea, joka hajosi melkeinpä pelkän ajatuksen voimalla. Osa poskesta oli piilotettu friteerattuun nyyttiin, ja kaikki tämä lepäsi puikulamuussin päällä. Lisäksi tarjottiin ihania, paahdettuja palsternakkakuutioita ja mehevän pläskistä kylkipalaa. Viininä oli jännä katalonialainen Sumoll.

Väliruokana oli kuumaa brietä hunajan kera (+ vanhaa beaujolais'ta), ja jälkkäriksi otin huikean setin talvisia viinirypäleitä. Luigi maisteli viski- ja suklaajäätelöitä, joiden tarjoilukupissa oli juuri kärväytetty viskitynnyrin lastuja. Vau!

Hellaa & Huonetta voin suositella lämpimästi. Ruuat olivat kekseliäitä, mutta eivät menneet kikkailun puolelle, vaan maku oli keskipisteessä. Viinit olivat hienoja ja sopivat ruuille todella hyvin. Väitänpä, että Hellan & Huoneen sommelier on Tampereen paras.

Viiniannokset olivat minipieniä, mikä toisaalta oli hyvä, sillä ruokailun päätteeksi on kurja olla ihan sloshed. Mutta se vähän hymyilytti, kun maistelulasillisia pyytänyt autoilija sai useimmiten isommat lasilliset kuin sen janoinen vaimo. No, vaimon kurkkuun ne suurimmaksi osaksi kuitenkin päätyivät.