Aikeissa oli odottaa kuun puoliväliin, ennen kuin kylvän tavistomaatit, mutta jotenkin se 200 litran taimimullan kutsu autotallista oli niin kova, että hölväsin kasvatushärpäkkeen täyteen multaa ja laitoin tomaatit itämään (kirsikkatomaatit kylvetään vasta reilusti maaliskuun puolella, suom. huom.). Tuo mullan päällä oleva pipura on vermikuliittia.
Cuore di buea ja San Marzanoa on siemenpussukoissa vielä niin runsaasti, että niitä kylvän seuraavat 10 vuotta, ellei niiden itämiskyky lopu sitä ennen. Super marmande oli viime vuonna tosi satoisa ja ehti hyvin kypsyä, joten sitä kylvin reilusti. Gardener's delight on joskus tullut Kitchen gardenin kylkiäisenä; tuskin sitä muuten kasvattaisin, sillä se ei ole kovin satoisa, eikä makukaan päätä huimaa. Mutta eihän sitä käyttämättäkään voinut jättää.
Pakastin yhä pullistelee viime vuoden tomaattikastikkeista. Onneksi kastikkeet onnistuivat pysymään melko neutraaleina, eivätkä tulleet liian makeiksi tai hapokkaiksi. Niitä on ollut helppo käyttää pizzan päällä, pastakastikkeena ja keiton pohjana.
Koska satuin Nelson gardenin mainoslehdestä huomaamaan, että varsisellerit pitää kylvää helmi-maaliskuussa, ja kun tuonne kasvatushärpäkkeeseen jäi yksi tyhjä rivi, laitoin sellerin siemenet nauttimaan tomaattien seurasta. Ihanhan tässä jo melkein bolognese maistuu suussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti