sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Sesongissa nyt

Yhtäkkiä välähti mieleen, että madekausi on aluillaan. Eihän siinä auttanut kuin retkeillä kauppahalliin katsomaan, josko siellä olisi sesonki jo käynnissä. Ja olihan se, joskin ensin vain huomattiin kulhollinen mateen maksaa ja toinen mateen mätiä. Itse made oli tarjolla nakuna, joten sitä ei heti muiden kalojen seasta erottanut. Mieluummin olisin ostanut täysipukeisen mateen, jotta hyvässä lykyssä olisi kylkiäisenä saanut mätiä blineihin, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Onneksi sentään maksan sai samaan kilohintaan.

Siinä alkuruokaa (paahdettua kampasimpukkaa ja mateen maksaa kera itävaltalaisen rosén) syödessämme mietimme, että made taitaa olla ainoa todellinen sesonkiruoka. Sitä ei ole tarjolla muulloin kuin tammi-helmikuussa, ei edes pakasteena. Näin pienviljelijänä sitä on toki tottunut sesonkeihin, mutta vihannesten suhteen sesongit eivät ole niin merkityksellisiä, kun mitä tahansa vihannesta/marjaa/hedelmää on kaupassa saatavilla mihin tahansa vuodenaikaan, maulla tai ilman. Siksi tämä lyhyt madekausi onkin niin erityinen ja mukava.

Pääruuaksi oli simppeli madekeitto, jota juhlistaaksemme törsäsimme kahdenkympin itävaltalaiseen pinot blanciin. Täydellinen yhdistelmä.

Koska käytin madekeittoon punasipulia, joka Luigin mukaan sai keiton näyttämään lähinnä ikkunanpesuvedeltä, kuvitin tämän jutun myös äskettäin alkaneella, joskin jopa toukokuuhun asti kestävällä sesongilla: multaa ja potteja kodinhoitohuoneessa. Anopinkieli sai uuden ruukun, joten irrotin siitä muutaman poikasen ens kesän kukka-asetelmiin. Sivupöydällä on myös taimikasvattamo odottamassa, sillä kohtapuoliin (ellei jo tänään, kun ei malta odottaa) alkaa esikasvatus.

Kodinhoitohuone ei siis tule siistiä päivää näkemään ennen vappua, eikä sormenpäät & kynsinauhat tule kestämään katsetta ennen ens marraskuuta. Mutta elämänlaatu parani 100% kun sai upotettua sormet multaan.

4 kommenttia:

  1. Minun piti laittaa tänään chilejä itämään, mutta päivästä menikin melkein kaksi tuntia lumitöihin, eli chilit saa vielä odottaa. Minä en valita, olen niin talvi-ihminen, että mielelläni ukoilen pakkasessa ja tuiskussa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä voisin vaihtaa pakkasen, tuiskun ja ne lumityöt Ligurianmereen, merialppeihin ja tuoreeseen äyriäisrisottoon any second. Lottovoittoa odotellessa, siis...

      Poista
  2. Kas, täälläkin made silmissä marssin viime viikolla markettiin, eioota sain vaan. Tosin onneksi, olin perjantaina liikkeellä ja kyltissä oli nostopäivä 5.1.. Mutta madetta tarttis saada. Mites te siellä niitä maksoja käsittelette? Viimeksi madetta käsitellessäni niissä oli niitä loispallukoita. Jotenkin tuli sukkela olo ja nakkasin koko maksan roskiin. Tässä vielä matokuurillekinko? Ei kiitos.
    Siemensuunnitelma tuli viikonloppuna tehtyä kun tuli se korpikankaan(?) uusi kuvasto. Tulevana kasvukautena sitten ihan vallan muuta kuin aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maksasta nypimme verisuonenrämmäleet suurin piirtein pois ja sitten paistamme sen pannulla voissa. Loispallukoita ei ole onneksi vielä tullut vastaan. Puistattaa ajatuskin.
      Kirjoitahan blogiin siemensuunnitelmat, niin pääsen niitä ihailemaan!

      Poista