Sesongissa nyt

Yhtäkkiä välähti mieleen, että madekausi on aluillaan. Eihän siinä auttanut kuin retkeillä kauppahalliin katsomaan, josko siellä olisi sesonki jo käynnissä. Ja olihan se, joskin ensin vain huomattiin kulhollinen mateen maksaa ja toinen mateen mätiä. Itse made oli tarjolla nakuna, joten sitä ei heti muiden kalojen seasta erottanut. Mieluummin olisin ostanut täysipukeisen mateen, jotta hyvässä lykyssä olisi kylkiäisenä saanut mätiä blineihin, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Onneksi sentään maksan sai samaan kilohintaan.

Siinä alkuruokaa (paahdettua kampasimpukkaa ja mateen maksaa kera itävaltalaisen rosén) syödessämme mietimme, että made taitaa olla ainoa todellinen sesonkiruoka. Sitä ei ole tarjolla muulloin kuin tammi-helmikuussa, ei edes pakasteena. Näin pienviljelijänä sitä on toki tottunut sesonkeihin, mutta vihannesten suhteen sesongit eivät ole niin merkityksellisiä, kun mitä tahansa vihannesta/marjaa/hedelmää on kaupassa saatavilla mihin tahansa vuodenaikaan, maulla tai ilman. Siksi tämä lyhyt madekausi onkin niin erityinen ja mukava.

Pääruuaksi oli simppeli madekeitto, jota juhlistaaksemme törsäsimme kahdenkympin itävaltalaiseen pinot blanciin. Täydellinen yhdistelmä.

Koska käytin madekeittoon punasipulia, joka Luigin mukaan sai keiton näyttämään lähinnä ikkunanpesuvedeltä, kuvitin tämän jutun myös äskettäin alkaneella, joskin jopa toukokuuhun asti kestävällä sesongilla: multaa ja potteja kodinhoitohuoneessa. Anopinkieli sai uuden ruukun, joten irrotin siitä muutaman poikasen ens kesän kukka-asetelmiin. Sivupöydällä on myös taimikasvattamo odottamassa, sillä kohtapuoliin (ellei jo tänään, kun ei malta odottaa) alkaa esikasvatus.

Kodinhoitohuone ei siis tule siistiä päivää näkemään ennen vappua, eikä sormenpäät & kynsinauhat tule kestämään katsetta ennen ens marraskuuta. Mutta elämänlaatu parani 100% kun sai upotettua sormet multaan.