maanantai 18. heinäkuuta 2016

Viikon ruokateema: vain omasta pihasta

Aina sitä tähän aikaan vuodesta on täysin pöllämystynyt kaikesta ruuasta, mitä oma piha tarjoaa. Sitä vain katsoo, että tuossapa kasvaa tuota ja tuossa tuota, ennen kuin tajuaa, että niitä on ruvettava tosissaan käyttämään saman tien.

Kasvihuoneessa kasvaneita vahapapuja oltiin jo parilla aterialla syöty, mutta yhtäkkiä huomasin, että Ferrarin palkoja roikkuu papukaaresta muutaman kourallisen verran. Huomenna niistä voisi tehdä vaikka pastan tillin ja herneiden kera. Ruusupapu kukkii kovaa kyytiä, mutta ei vielä tarjoa syötävää, kuten ei härkäpapukaan.

Pinaatista olen ylpeä. Viimeinkin sitä kasvaa ja ihan tukkokaupalla. Tosin toki se tietää vain sitä, että kesä on ollut kylmä ja sateinen - lämpimässähän pinaatti alkaa heti kukkia. Tänään tein fantasiapiirakan, johon pinaatin ja fetan lisäksi upotin kaikki viikonlopulta jääneet soosit ja partaäijän jämät. Kohta tiedetään, tuliko siitä syömiskelpoinen. Pinaattia täytyy alkaa jo pakastaakin, jotta se lakkaa varjostamasta vieressä kasvavia fenkoleita.

Pakkasen kurittamat kesäkurpitsat tuottavat satoa, eikä saman kohtalon kokeneet maissitkaan ihan surkeilta näytä. Maisseja tosin voi uhata
kirvat, joita tänä vuonna on paljon ja jotka tykkäävät mönkiä tähkien uumeniin herkuttelemaan.

Kaalilaatikot alkavat reipastua, kun harsojen poiston jälkeen linnut ovat päässeet tositoimiin ja syöneet kilokaupalla toukkia. Kaalikoita ei tällä hetkellä näy, joten uskalsin vielä muutaman pak choin kylvää. Normaalisti tähän aikaan on kasvihuoneessa kyssäkaalin taimia odottamassa tilaa kasvimaalta, mutta kaalikoiden takia niiden esikasvatus osoittautui hankalaksi. Kirvat ja jatkuva sade myös haittaavat kaalikasveja. Niinpä ollaan jouduttu syömään calabreset
nuorina, mikä ei sinänsä haittaa, kun ne onneksi uusivat kukintoaan.

Savoijinkaaliparka on niin toukkien ja kirvojen nitistämä ja sateen ruskettama, että siitä tuskin ruokaa tulee, vaikka yleensä se on ollut se robusti kaali, jota ötökät välttelee.

Eilen päätettiin, että tällä viikolla pääruuat tehdään oman maan tuotoksista. Pinaatin ja papujen lisäksi tarjolla olisi jo parikymmentä Buffy ball -kurpitsaa, joista voisi tehdä vaikka megatäyteläisen risoton.

Alla todisteet siitä, miksi Suomessa kannattaa kasvattaa calabreseä, mutta ei broccolia: siinä missä calabrese on tuottanut jo ison kukinnon (johon punarinta on näköjään kakannut...), kasvattaa broccoli vasta lehteä. Vasta syksyllä broccolista alkaa saada satoa - ellei talvi ehdi ensin.

Kakkainen calabrese
Tyhjä broccoli

2 kommenttia:

  1. Onpa teillä jo hienosti satoa! Minä luovutin jo muutama vuosi sitten pinaatin suhteen, kun en saanut siitä satoa ikinä. Ja lehtikaali tuotti aina niin paljon satoa, etten pinaattia kaivannutkaan. Pitäisiköhän vielä yrittää uudelleen, tälläisenä vuotena sillä olisi käyttöä.

    Minulla on muuten yksi kurpitsan alku, yhteensä siis kaikissa niissaä 12 taimessa. Paikka NIIN vaihtuu ensi vuonna. Mutta perunaa on paljon, onneksi on niin monenlaista, niin ei kyllästy ;)

    VastaaPoista
  2. Minä kylvän sitkeästi pinaattia, vaikka olen siitä saanut satoa muistaakseni vain 3 vuonna :-D
    Meillä on perunoita toistaiseksi huonosti, mutta kurpitsaa on jo jääkaapin vihanneslaatikko täynnä. Oli muuten upean näköinen se sun Violetta-peruna. Täytyy laittaa ens vuonna tilaukseen ihan vain kuriositeetin - ja tekstuurin - vuoksi.

    VastaaPoista