Ei tullut kultakelloa eikä ilmapuntaria

Henkilöhän täytti jo aikaa sitten 50 ja sai puutarha-apurahan sekä klaanilta että kollegoilta. Kollegojen apuraha oli yllättävän helppo käyttää, sillä Plantagenissa oli ihanat ulkoruukut, joihin lahjakortilla sai myös kukkaset. Klaanin apuraha oli viherturaajan pyynnöstä Kodin Terraan (kyllä, olen edelleen allerginen tuolle nimelle), johon suuntasimme jo alkukaudesta lahjakortti levällään. Vielä viime vuonna siellä oli erilaisia, isoja ruukkuja ja kaipaamani papukaari, mutta tänä vuonna oli valikoima kutistunut niin, että tulimme tyhjin käsin kotiin.

Pari kuukautta tuskastelin ja browsailin ääsryhmän sivuja, mutta mitään kivaa ei löytynyt - paitsi Joensuusta, jossa olisi ollut niitä papukaaria! Viime viikonloppuna lähdimme Luigin kanssa urheasti taas kohti Terraa (ärsyttävä reitti, koska jostain syystä Pirkkalassa asuvat ajavat järjetöntä ylinopeutta >:-/  Me maalaiset jäädään heti jalkoihin.).  Tällä kertaa löytyi pari isoa, laakeaa ruukkua, joihin sommittelin mielessäni yrttiasetelmia. Kokeeksi hankin myös ison thermoruukun, josko siinä saisi muutaman yrtin sinnittelemään pidemmälle syksyyn.

Henkilöön oli Kangasalan Lidlin pihalla iskenyt iili hankkia ruotsinpihlaja, joten piipahdettiin Terrassa myös taimipuolella. Sitä oltiinkin jo selvästi ajamassa alas, mikä on aina ihmetyttänyt: juuri, kun on paras loma-aika, taimikaupat vetelevät viimeisiään, vaikka lomalaisilla olis just nyt aikaa visioida ja istuttaa 24/7.

Pihlajista oli valikoimassa enää riippa-, mitä ei meidän pihaan kannata hankkia, sillä jänöt syövät riippaoksat. Mutta koska puiden istutus on ainoa järkevä asia, mitä ihminen voi tehdä vaatteet päällä, päätin ostaa ja istuttaa 50-vuotispuun. Hedelmäpuut olivat Terrassa sen verran kirvojen kurtistamat, että valinta osui tuohituomeen. Tuomea (tuonta?) olen aina halunnut pihaan, mutta tuomenkehrääjäkoin takia en ole semmoista aiemmin hankkinut. On meinaan melko aavemaisen näköistä kun iso puu on silkkaa seittiä. Nyt tuohituomen upea, kuparinvärinen runko kiinnitti huomion ja sytytti ostohalun, joten otin riskin ja toivon, että pihan linnut napsivat koit ajoissa.

Kassaa kohti lähtiessä katse osui myös katsuroihin, joita tosin ei jostain syystä ollut kasteltu aikoihin. Hinta ei ollut paha, ja kuivien ruippanoiden joukossa oli myös pari paremman näköistä yksilöä, joten otin yhden tämän kesän iloksi. Tuskin se jaksaa meillä talvehtia, vaikka sen suojaisaan paikkaan istutinkin. Tuoksu on lehdissä todellakin ihana: ihan kuin paahdettua sokeria.

Lahjakortin hilut törsäsin vielä perliittiin, vermikuliittiin ja vihannesten siemeniin. Onpahan sitten ruokaa tiedossa vielä 51-vuotiaanakin. Rumat ne kultakelloilla koreilee. Ja ilmapuntari meillä on jo.