Kesäkukkagate eli väärin säästetty

Tänä keväänä kesäkukkia suunnitellessa kävin jopa googlettamassa mikä kukka viihtyisi mustissa ruukuissa asvaltilla etupihan paahteessa. Vastausten joukossa oli yksi lemppareistani, eli neilikka (lemppari tosin tuoksunsa takia, eivätkä nämä jalostetut versiot tuoksu millekään. Paitsi Pink kisses). Siitä innostuneena päätin lankaköynnösten ja lukinliljojen sekaan ostaa ison määrän neilikoita.

Virhe tapahtui siinä kohdin, kun en muka jaksanut odottaa käyntiä taimitarhalla, vaan nappasin neilikkani mukaan kangasalalaisesta halpakaupasta, jossa tunnetusti kukkasia hoidetaan erittäin huonosti. Tai siis ei hoideta lainkaan. Mutta kun piti saada, ja halpaakin oli.

No, kukkihan ne vähän aikaa, mutta kärtsähtivät nopeasti paahteessa. Siitä asti ollaan oltu ilman kukintaa, vaikka ahkeraan nypin lakastuneita kukkia pois. Jotenkin vie terän kesäkukka-asetelmasta, kun ne kukat puuttuu.

Kukalla ja kukalla on eroa. Jopa peruspelargoni on aivan eri otus ostettaessa se Honkasen puutarhalta, missä sitä hellitään Roineen vedellä ja Kangasalan auringolla, kuin mitä halpakaupan 4 kpl kympillä -setissä, joka on peräisin ties mistä. Vaikka kuinka nypit ja ravitset tehotuotettua halpispelargonia, ei se kuki niin muhkeasti kuin sellaiset, joita on huolellisesti hoidettu alusta asti. Ja onhan siinä vielä sekin bonus, että kotimaiselta lähipuutarhalta ostettaessa tukee kotimaista lähiyrittäjää.

Muutama vuosi sitten opin, että yksivuotisten kukkasten kasvattaminen on helppoa kasvihuoneessa. Vähän kun ruukkuun roiskaisee siemeniä huhtikuussa, saa kesällä nauttia kauniista kukkasista. Toki kukintaa joutuu odottamaan, joten miksikään instant-asetelmaksi näistä ei ole, mutta toisaalta lajikekirjo on laajempi kuin kauppojen/taimitarhojen valmiskukissa.

Tämän vuoden ehdottomasti upein kukkija on samettikukka Durango bolero. Se hehkuu tulen väreissä, kukkii runsaasti ja isoin kukin. Suorastaan hätkähdyttävän hieno kasvi.