maanantai 3. elokuuta 2020

Vielä kylvetään

No olipas Bloggerin uusi ulkoasu sekava ja epäintuitiivinen. Täytyi suosiolla palata vanhaan, kun jopa kuvan lisääminen oli tehty hankalaksi.

Sadonkorjuulomaa on vielä viikko jäljellä, mutta eihän tämä ole yhtään lomalta tuntunut, kun elämään jäi yhden kääpiönaukserin mentävä aukko. Arkirutiinit menivät uusiksi astianpesukoneen täyttöä myöten, kun muonavahvuudesta on yksi poissa ja siten myös puolet koirankupeista. Yhden hihnan taktiikka lenkillä on kerrassaan omituinen, kun ei yhtään tiedä, mihin laittaa se toinen käsi. Voi, Kerttu, että me sua kaivataan! Kuuttatoista vuotta ei ihan helpolla pyyhkäistä sydämestä pois.

Sadonkorjuulomalla ei olla juurikaan sadonkorjattu, kun kasvimaat tuntuivat pitävän taukoa koko heinäkuun. Viinimarjat keitin mehuksi ja yhden ämpärillisen perunoita esikeitin pakastimeen, mutta muuta satoa odotellaan vielä. Nyt pavut vasta rehahtivat kunnolla kasvuun, vaikka ovat toukokuun alusta asti olleet kasvimaalla.

Instagramin puolella Nelson garden on ottanut hyvän taktiikan ja muistuttelee uusintakylvöistä. Pari viikkoa sitten kylvin pak choita ja retiisiä ja nyt kehotuksesta laitoin vielä uuden setin retiisiä, ja kun valkosipuleilta vapautui tilaa, kylvin tilalle rucolaa ja pinaattia. Jos lämpöä jatkuu syyskuulle, voi vielä hyvinkin saada niistä satoa. Ensi vuonna täytyisi muistaa rohkeammin esikasvattaa asioita kasvihuoneessa pitkin kesää - nytkin meinattiin jäädä ilman salaattia, kun salaatit alkoivat helteessä kukkia. Kirpat tuntuvat jo häipyneen, joten voisi esikasvattaa kasvimaalle muitakin kaalikasveja kuin kyssää. Edelleen haaveissa on muhkea pak choi -sato.

Tattikausi alkoi todella aikaisin tänä vuonna, mutta kovin ovat toukkaisia. Uintireissulla löydettiin 6 pientä ja napakkaa tattia ja alettiin jo haaveilla tattilasagnesta, mutta kotona paljastuivat kaikki aivan toukkaisiksi, joten mitään niistä ei päässyt ruokapöytään. Eilen samoiltiin pari tuntia ihanassa metsässä hienon erämaajärven tuntumassa kurkien huutoja kuunnellen, ja sieltä löytyi pari kiloa toukattomia tatteja - ja monta kiloa niitä toukkaisia.

Seuraavaksi odotellaan maissisatoa, joka onkin tänä vuonna hyvä, kun helle helli maissintaimia. Myös kurpitsat ovat tykänneet lämmöstä, ja jahka se joku ärsyttävä lintu lakkaa nokkimasta kurpitsan alkuja, ehkä saadaan maistettavaksi Musquée de Provence.

2 kommenttia:

  1. Voi Kerttu! Uskon, että ikävä on kova!

    Olen joskus kasvatellutkin kasvihuoneessa taimia uusintakylvöihin. Esim. salaattia ja kyssäkaalia. Kurkkuakin! Mutta miksiköhän en ole nyt vuosiin näin tehnyt? Sanos se!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tainnut keski-ikä laiskistuttaa meidät :-D Yritetään olla mummoiässä sitten ahkerampia.

      Poista