New chef in town

Kauden viimeiset tomaatit uunin kautta pakkaseen

Vanhoina hyvinä aikoina Instagramista sai napsautettua pois päältä appiksen itsensä ehdottamat seurattavat ja keskityttyä vain niihin, joita itse valitsi katsella. Nykyään appis on pelkkää suttua, kun algoritmi tuuttaa näytille Trumpia ja kuolleita koiria (en halua nähdä kumpiakaan), eikä ns. omat ihmiset erotu kuvavirrasta. Miten voi olla niin tyhmä algoritmi, että jos akka seuraa neule- ja puutarhaihmisiä, niin sellaisia se ei kuitenkaan tarjoa näytille. Saisipa edes kliksautettua Amerikan pois päältä, sillä siitä valtakunnasta ei tule mitään meikäläistä kiinnostavaa, ja keskityttyä vain eurooppalaiseen sisältöön. Luulisi, että Euroopassa sentään on pilvin pimein neulojia ja puutarhureita.

Mutta yhden ilahdutuksen se yhtäkkiä hoksasi Trump-videoiden sekaan laittaa: Borough chefin! Brittinainen tekee todella houkuttavan näköisiä ruokia – lähinnä kasviksista, mikä kelpaa tällaiselle post-hormoni-ihmiselle, jolle ei enää liha luonnollisista syistä maistu. Viimeksi tuli silmien eteen porkkana-ohranjyväkeitto, josta päätettiin tehdä linssiversio. Porkkanat ja linssit keitettiin kanaliemessä, kun ei pakastimessa kasvislientä ollut, ja sekaan sotkuteltiin etnokaupan vihreää currya. Hirmuisen simppeli soppa, mutta koska Lidlistä sai tuoretta, kotimaista porkkanaa, oli raaka-aineet kohdillaan ja lopputuloksena huippumaukas päivällinen.

Lidl yllätti myös muulla kotimaisella tarjonnalla. Loppukesästä ostettiin sieltä tähkäkaupalla tuoretta kotimaista maissia ja viime viikonloppuna hamstrattiin palsternakkaa, purjoa, juuriselleriä, Suttisen ruusukaalia, napakkaa parsakaalia ja kukkakaalia. Siinähän onkin tämän viikon sapuskat jo tiedossa. Tänään vääntyy kukkakaali Jamien curryiseksi juustosopaksi ja huomenna raastetaan palsternakka mac'n'cheesen joukkoon. Roippeista tehdään sitten sitä puuttuvaa kasvislientä.

Kurjet ja kesäkukat

Pelargonipöytä ja päivälenkistä väsähtänyt mummo

Syyskuu ollut ihanan lämmin, joten ollaan vielä saatu leikkiä kesää. Kurjet kuitenkin lähtivät tiistaina. BirdLifen mukaan Kangasalla oli ollut melkoinen massamuutto, mutta tätä kautta eivät tällä kertaa muuttaneet. Pari auraa lensi yli, tosin kun kurkien äänen kuultuani katsahdin  taivaalle, huomasin merikotkan liitävän takapihan yllä. Tuli kiire ottamaan luku kahteen, sillä kotka pyöri pitkän aikaa paikoillaan. Liekö miettinyt itselleen naukseri- tai havannapaistia.

Koirien sijaan tiensä päähän tuli kesäkukat, joten rupesin tyhjentämään kukkaruukkuja. Iisopissa vielä pyöri yksinäinen mehiläinen, mutta korvaukseksi nostin syyssyrikän paremmalle paikalle. Se on alkamassa kukkia, joten ehkä mehiläinen saa siitä metensä.

Kasvihuonetta en ole vielä tyhjentänyt, mutta nyt alkaa olla sekin rumba edessä. Helteetön kesä sai aikaan sen, että paprikat ja chilit kypsyvät todella huonosti. Osan paprikoista heivasin jo kompostiin, ja loput seuraavat kohta perässä. Tomaatteja kypsyy yllättävän hyvin edelleen, mutta Pierre pihtaa punastumistaan. Piti oikein mennä nimilappua syynäämään, kun kasvi oli täynnä suuria tomaatteja, mutta ei vaan sitten millään kypsyneet. Saint Pierre hän oli, ja tsekkasin siemenpussin, jossa sanottiin, että Pierre on myöhäinen lajike. No on todellakin myöhäinen! Ei taida kannattaa ensi vuonna tuota enää kasvattaa.

Pelargonit ja laakeripuut pelastin jo sisätiloihin, samoin kuin lehtikaktuskokoelmani. Kokoelma kutistui huomattavasti, sillä toisin kuin kaikkien muiden lehtikaktukset, nämä peijakkaat eivät viihtyneetkään kasvihuoneessa. Osa nitistyi toukokuun uv-säteilyyn, osa mustutti lehtensä kesän kosteudessa, ja muutama nappasi itseensä ripsiäisiä. Vähänkö katkeraa katsoa muiden lehtikaktuksia, jotka ovat olleet kesän ulkosalla ja nyt kukkivat upeasti. Tosin nythän on hyvä syy piipahtaa viherkasviostoksilla - ruukkujakin on melkoinen määrä tyhjillään.