Lunta, lunta, lunta

 

Ei kestänyt kauaa keksiä tämän vuoden Ifolor-kirjalle nimi. Alkuvuonna tehtyjä sivuja pläräillessä kuvissa näkyi vain suuria ja vieläkin suurempia lumikinoksia, jotka koristivat pihaa pitkälle toukokuuhun. Sama näky on pihalla taas näin loppuvuodesta. Etupihan kukkapenkin alppipaju on miltei jo peittynyt pihalta kolatun lumen alle. Ja kolatahan täytyy, kun perheen juniori kaipaa tilaa pallopeleilleen. Onneksi parempi puolisko keksi muutama vuosi sitten hankkia meille lumikengät. Niiden avulla ollaan saatu raivattua lähimetsään polkuja, sillä muuten koirat humpsahtaisivat kaulojaan myöten hankeen. Joskin joulun jälkeen käy aina niin, että naapurit keksii alkaa kuntoilla ja tunkevat meidän poluille, jolloin siellä ei voi taakseen vilkuilematta koirien kanssa kulkea >:-/ Kuntoiluintoilu tosin yleensä loppuu helmikuuhun mennessä…

Kamala vuosihan tämä on ollut. Järkyttävää joutua huomaamaan, että maailmassa on yhä hulluja, jotka haluaa tappaa ja tapattaa ja tuhota luontoa siinä sivussa, eikä kukaan voi asialle yhtään mitään. Luulin, että sivistyneessä maailmassa ei tarvita hävittäjiä, eikä puolustusliittoja, mutta eipä me sitten niin sivistyneessä maailmassa elettykään. Toistaiseksi sivistymättömyys näkyy omalla kohdalla siinä, että kaupan kassalla ei enää lähimaksulla makseta, ja sähkölasku pompsahtaa parin päivän päästä 3 sentistä 33 senttiin kilowattitunnilta. Hengissä kuitenkin pysyttäneen siitä huolimatta.

Mutta kun on suuret asiat kamalia, niin pitää ilo nyhtää niistä pienistä. Tänä vuonna on vastaan tullut ihania lankoja ja huonekasveja, lomia vietettiin kivoilla vuokramökeillä, joista yksi paljastui melkoiseksi helmeksi täydellisessä omassa rauhassaan. Kasvimaalta ja -huoneesta saatiin pakastimet täyteen, ja Haikalan puutarhalta sain himoitsemani jalopähkinät ja saarnivaahteran. Siskontyttö tutustutti tätinsä chailatteen – näin teenjuojana sitä on aina harmitellut, kun ei kahviloissa ole teenjuojille muuta juotavaa kuin huonoa teetä, mutta nyt osaan jo zoomailla kahvilan menua chailaten varalta. Siskontyttö tosin varoitti, että joissain kahviloissa chailatteen laitetaan kahvia, joten nyt osaan senkin varmistaa etukäteen.

Ihaninta ja parasta vuodessa oli se, että sisko muutti kesäkuun lopulla Tampereelle. Vieläkään ei lakkaa ihmetyttämästä se, että voidaan noin vain tavata ilman sen kummempaa eforttia. Siinä se vaan kävelee yhtäkkiä keskellä Tamperetta. Ihmeellistä.

Ens vuonna aion opetella matematiikkaa. Loppusyksystä oltiin peräkärryn kanssa liikenteessä ja pysähdyttiin Pirilässä. Siellä oli vielä parisenkymmentä purkillista puiden ja pensaiden taimia -80%. Minä vain katselin ja hypistelin, enkä yhtään ajatellut, että 4 euron taimesta -80% on sen verran vähän, että ihan hyvin olisi voinut kaikki lastata peräkärryyn ja istuttaa valeistutukseen kevääseen asti. Olisi ainakin kauriille (ja hirville! Niitäkin oli käynyt äskettäin pihassa) ruokaa.