Ulos talviunesta

Verililjapuun tymäkän kissanpissan hajuinen kukka :-D

Miten sitä on aina näin kädetön talven jäljiltä. Vähän väliä täytyy muistella, mitä tähän aikaan vuodesta pitikään tehdä, kun on viimeiset 6 kk vain istunut pimeässä kudin kädessä. Parempi puolisko fiksuna miehenä kehotti kirjoittamaan asiat ylös, mutta johan mä olen aiheesta blogannut 14 vuotta, enkä siltikään muista, vaikka omia blogimerkintöjäni keväisin luenkin.

Nytkin olen muina naisina ostanut salaattia kaupasta, vaikka kasvihuoneessa kasvaa mizuna ja sinappi, nyhtänyt keittiön ikkunalla olevaa kaupan basilikaa ruokiin, vaikka kasvihuoneessa kasvaa monenlaisia ihania yrttejä, ja huokaillut kesäkeittiössä pizzan äärellä, että oispa rucolaa, vaikka sitä on ollut tukkokaupalla 15 metrin päässä.

Mutta kasvimailla itää jo ja kasvihuoneessa on tomaatin, tomatillon ja paprikan raakileita. Luumu- ja päärynäpuissa pörrää mehiläisiä, jotka välillä piipahtavat marjapensaissakin. Kylmistä öistä huolimatta kaikki esikasvatetut kukat ovat ulkoruukuissa hengissä, ja vuohenputki valtaa tonttia ennennäkemättömällä vauhdilla. Talviturkit heitettiin yllättävän lämpimässä vedessä pari viikkoa sitten, joskin sen jälkeen tehdyt uintireissut ovat olleet nipistelevän kylmiä.

Kunhan tästä vielä tekee pyöräilyreissun Kangasalan Paakariin lohileivälle, niin voi julistaa kesän alkaneeksi.

Levyllinen kitoja

 

Chilit, tomatillot, munakoisot ja paprikat ovat jo parisen viikkoa sitten häätyneet keittiön ikkunalle esikasvamaan. Sen verran on kuitenkin ollut pilvistä, että osa on venähtänyt pitkiksi honteloiksi, joten edessä on latvominen. Tai ehkä puolesta välistä poikkaseminen, kun hontelo varsi tuskin tuuheutuvaa latvaa jaksaisi kannatella. Onneksi taimia on sen verran, että ei haittaa, jos joku yksilö operaatiosta harmistuu.

Ensimmäiset tomaatit sai jo siirtää isompiin potteihin. Yllättävän hyvin itivät, vaikka osa siemenistä oli vanhentuneita. Kylmäverisesti valitsin terhakkaimmat taimet ja suosin parhaimpia lajikkeita. Loput päätyivät kompostiin. Jospa tänä vuonna kasvihuoneesta ei tulisi mahdotonta viidakkoa.

Leijonankitojen kanssa kävi ”oho, hups”, ja väriseoksesta olikin tupsahtanut melkoinen määrä taimia varovaisuudesta huolimatta. Pikkulusikan kanssa kauhoin mullasta irti turppaita ja istutin isompiin potteihin. Hyvin tuntuivat selviävän siirrosta, vaikka osa päätyikin pötköttämään vaakatasoon mullan päälle. Yksivärisistä sain yksittäisiä taimia potitettua, joten ehkä ei olla kesällä ihan riemunkirjavia joka paikassa. Mutta hyvin kitaisia tullaan olemaan, sillä taimia on hurja määrä ja yksittäisestäkin taimesta kasvaa iso, etenkin kun siitä kesän mittaan napsii kukkineet varret pois.

Pelargoni iti 100%, joten nyt on 10 pientä tainta kovassa kasvussa. Kukkaan eivät varmaan kesällä ehdi – ehkä korkeintaan elokuussa – mutta olkoon sitten lehtikasvina. Ehkä niitä voisi kokeilla talvettaakin.

Ajattelin viedä terassilla talven viettäneet yrtit kasvihuoneeseen saamaan lämpöä ja aurinkoa, mutta eihän aurinkoa ole edelleenkään tiedossa; lumisadetta vain. Tosin tuskin yrtit ovat hengissäkään, joten eipä niiden kuskaamisesta haittaakaan olisi. Jotain täytyisi saada tehdä, kun tämä jatkuva sisällä istuminen alkaa jo puuduttaa.

Vielä pitäisi jaksaa muutama viikko odottaa, ennen kuin saa seuraavan setin kylvöjä tulille. Pimeä talvi vaan on vienyt akasta sen verran mehuja, ettei jaksaisi enää yhtään odottaa, vaan tekisi mieli kylvää joka paikka täyteen ja saada elämä vihreäksi. Viherkasveja kun ei voi tähän hätään ilokseen netistä tilata, sillä postilakko häämöttää edessä. Mun korallikaktukseni ja kanaria-anoppini ehtisivät paleltua jonkun hallin kulmalla ennen kuin kotiin pääsisivät.

Going Nepalese

 

Jossain mielenhärössä vannoutunut Assam-ihminen tilasi Take T:ltä nepalilaista teetä, liekö syynä teen nimi: Nepal Sundarpani Red Cherry. Mikään, missä mainitaan kirsikka, ei voi olla pahaa. Eikä ollutkaan! Jännän kukkea tee, kerrassaan erikoinen makuelämys (ei kuitenkaan niin erikoinen kuin kyseisen kaupan Formosa Honey Black, joka saa makunsa siitä, että heinäsirkat syövät teepensaan lehtiä. Ja varmaankin mesikastelevat ne, kun maku on hunajainen). Teepurkkien pohjien häämöttäminen sai aikaan uuden teetilauksen, ja mukaan lähti pari uutta nepalilaista makua: Nepal Sundarpani Red Panda ja Nepal Sundarpani Flowery Red Fruit. Kukkeita kuulemma kumpainenkin. Näin sitä vanhalla iällä maku näköjään muuttuu.

Mutta kyllä siltikin vanha vielä hyvän erottaa huonosta. Oli melkoisen hämmentävä kokemus olla tiimin kanssa hyvässä tamperelaisravintolassa joululounaalla, kun tarjolla oli paahdettuja porkkanan ja punajuuren paloja, joista oli maku unohtunut keittiöön, selkeästi kaupan makuista sienisalaattia, jauheesta tehtyä pottumuusia, pakasteturskan fileitä ja jänteisiä possusiivuja. Jälkkäriksi pieni kippo jotain moussea, pieniä juustosiivuja ja Julia-konvehteja. Aivan kuin jossain työpaikkaruokalassa, paitsi että 42 €/hlö, kiitos. No, täytyy käydä paikkaamassa kirvelevää kokemusta Paakarin joululounaalla, jossa rahoilleen todellakin saa vastinetta.

Esikasvatussesonki alkoi vanhalla tutulla "onko näitä näin paljon, mihin nää kaikki mahtuu" -meiningillä. Yritän kuitenkin pitäytyä suunnitelmassa ja karsia taimien määrää, ennen kuin homma riistäytyy käsistä (joopa joo...). Lisäksi täytyy huomioida tuo helkkarin sähkölasku, kun ei enää ihan niin surutta voi huristaa sähkölämmitintä kasvihuoneessa sitten toukokuussa. Voin joutua pitämään kasveja sisätiloissa normaalia pidempään, joten sekin suosisi pienempää taimimäärää.

Mitäs sitten multiin meni? Chilit Numex twilight, Cream fantasy, Sugar rush stripey, Aji mango, Aji guyana ja Pretty purple; paprikat Naranja, Siberian bonus ja iki-ihana Zazu, sekä munakoiso Wild boar ja tomatillo Verde. Kyllä niistä parit salsat ja babaganoushit saa. Siis sitten elokuussa.