Heräämisiä

 Järkyttävää, miten tämmöisen sohvanpohjallamakoilurupeaman jälkeen on laiskistunut, eikä jaksaisi täältä sohvan pohjalta enää noustakaan. Vaan pakkohan se on, kun joku vihjaisi, että on jo helmikuu, joten tomaatit täytyy laittaa esikasvuun ja nipsiä huonekasveista pistokkaita. 

Ei se makoilu ihan hyödytöntä kuitenkaan ollut, sillä tuli huomattua, miten mahtavaa on lukea kirjoja, kun saa niihin tuntikaupalla keskittyä. Kutomisesta tuli vuosien tauon jälkeen suorastaan addiktiivinen harrastus, kun makoillessa sai rauhassa opetella uusia tekniikoita. Nyt on jonossa, sekä fyysisesti että mielikuvissa, neuletta jos jonkinmoista. Jahka superpaksun talvikudelman saa pois puikoilta, on keväiseen Marseille-paitaan jo langat odottamassa. Sen jälkeen jotain hurmaavaa merinoa Wool me oncelta.

Siihenkin faktaan tällainen lääkärinvälttelijä makoillessaan heräsi, että onpa siinä kerrassaan epäglamouri ammatti, kun työkseen joutuu ropaamaan sairaita ihmisiä. Ajatella: aamulla herätä ja lähteä töihin kaivelemaan luunsiruja ties mistä silsaisesta koivesta. Oli se onni, että meikäläisen koulumenestyksellä ei moista uraa tarvinnut edes miettiä.

Mutta nyt täytyy jo kovasti herätä esikasvattamaan. Parempi puolisko raahasi varastosta potteja ja Pirilästä 120 litraa kukkamultaa. En kehdannut jäädä töiden jälkeen sohvalle koipea pitelemään, vaan kaivoin tavistomaattien siemenet esille. Olihan niitä taas muutama: Costoluto di Parma, Ananas noire, Irish liquor, Zapotec ananas ribbed, Costoluto fiorentino, Nooir de Crime, Zlatava, Harzfeuer. Ja kuulemma purjokin pitää laittaa esikasvuun näillä main! Onneksi chilit ja paprikat olivat jo sen verran isoja, että ne pystyi esikasvatusasemalta siirtämään keittiöön, joskin keittiön toiselle ikkunalle oli makoilurupeaman aikana puhjennut megaluokan ripsiäisepidemia, joten nyt saa syynätä esikasvatteita ikänäkölaseilla päivittäin ripsiäisten varalta. Ja itselle muistiinpanoksi, että täytyy pitää ne ikänäkölasit silmillä myös seuraavan kerran säärikarvoja raakatessa, sillä fysioterapeutin luona on yllättävän kirkkaat valot, joiden alla epätasainen sheivaus korostuu...

Tänä vuonna ei esikasvatteissa tarvitse pihistellä, sillä havahduin kesken Teams-keskustelun, että uusissa tiimikavareissa on yllättävän paljon pienviljelijöitä, joille voi ylijäämäkasvatteita tuputtaa.

Viimeisin herääminen oli se, kun kesken fine diningin Björnin ja Bennyn kanssa (teimme joulun aikaan palapelin, josta paljastui Abba) alkoi korvan juuresta kuulua "kluk, kluk, kluk". Nuorin koira (tänään 3 v.!) se siellä oli tyhjää mahaansa ykäämässä. Voi sanoa heränneensä. Vauhdikkaasti.