 |
| Aina pitää yrittää, kun näkee inkiväärissä itusilmun |
Tarjan keltainen kuplavolkkari ja ruskea vakosamettihame; Kaijan rimpsut (an, auf, hinter, in, neben, über, unter, vor, zwischen) ja tunnilla sen sata kertaa soinut Ein bißchen Frieden. Olen syvästi kiitollinen kielten opetuksesta ja kielten opettajista. Voin lehtihyllystä napata mukaani Allt om trädgårdin, Landlustin ja BBC good foodin, eikä tarvi tyytyä pelkkien kuvien katseluun. Vieläkin ihmetyttää, että saksa on kaikki nämä vuosikymmenet kulkenut mukana jossain takaraivossa, vaikken sitä ole 40 vuoteen opiskellut. Onneksi vielä tapasin Kaijan ja sain sanoa kiitokset tehokkaasta opetuksesta.
Ihanat kielten opettajat tulivat yhtäkkiä mieleen, kun hipsin autotalliin hakemaan polttopuita (hirveän hyvä klapimies meillä tänä vuonna) ja sieraimiin tulvi käsittämättömän hyvä appelsiininkukan tuoksu. Kymmenen euron buddhan sormet siellä levittivät ihanaa aromiaan. Ei tarvi autoon ostaa Wunderbaumia (ja siitä se tajunnanvirta meni kohti saksan opintoja)! Toivottavasti jaksavat autotallin pimeydessä sinnitellä huhtikuulle. Valoa sitruspuut kuulemma kovasti kaipaavat talvella, mutta sitä ei nyt valitettavasti ole tarjolla.
Tänään ajattelin laittaa syyskylvöt tulille. Melko vähän on kylvettävää, mutta ainakin salaatin, persiljan, tillin, korianterin ja villirucolan heitän multiin ja toivon, etteivät ihan heti ala itää. Sitten katse kääntyykin kohti kässämessuja. Liput on hankittu ja (pitkä) ostoslista tehty.
