Pitkät perjantait ja tavoitteet

Pääsiäinen vaihtui jouluun

Niin ne koronan aallot iskivät tänne Kangasalan perämetsiinkin, ja henkilöllä on edessä 2,5 kk pitkiä viikonloppuja, kun perjantaisin pitää olla lomautettuna. Ihan hirveästi ei harmita, koska eletään kohta parasta puutarha-aikaa (jahka tuo lumentulo viimeinkin loppuisi! Normaalisti Pirkanmaalla alkaa terminen kevät maaliskuussa, mutta kohta ollaan jo huhtikuun puolivälissä, eikä keväästä ole tietoakaan), mutta voi jeeveli, mikä byrokratia taas alkaa! Pitää ilmoittautua työttömäksi ja lähettää sen satamiljoonaa lippulappua joka paikkaan. Järjetön härdelli.

No, onpahan sitten enemmän aikaa saavuttaa koronaeristyksen tavoitteet: otsatukan kasvattaminen pois, vanhan huulirasvan ja hajuveden käyttäminen loppuun. Voi vaikka istua sohvalla tukkaa kasvattamassa ja turautella hajuvettä ylleen.

Säästä huolimatta kasvihuoneessa on jo täys rähinä päällä. Kesäkukkakylvöt ovat itäneet, samoin peruna, timjami ja salaatti. Kaalikasvit ovat jo niin isoja, että ne pitäisi koulia omiin potteihinsa, mutta kylmä ilma pitää puutarhurin sisätiloissa ja multasäkit jäässä. Kurkut, kurpitsat ja maissit menivät kylvöön viime viikolla. Vielä pitäisi basilikaa kylvää ruukkuun, mutta sitä ei voi tehdä ennen termistä kevättä, koska basilika ei kylmässä kasva. Tomaatit, chilit ja paprikat ovat käyneet vasta pariin otteeseen kasvihuoneessa, kun kylmä ilma tai raivoisa tuuli ovat olleet esteenä (saman kohtalon koki pyöräily: haaveilin, että tehdään töiden jälkeen pieniä pyörälenkkejä, jotta saadaan rapakunto kohotettua, mutta eihän tuolla tarkene).

Lämmintä keliä odottavat myös vanhat kasvimaalaatikot, jotka pitäisi kunnostaa ennen toukokuun kylvöjä. Osa niistä oli jo pahasti lahonnut, joten uusiakin laatikoita tarvittaisiin, jahka niille ensin keksisi paikan. Vanhaan lokaatioon olen ajatellut perustaa kompostikeskittymän, johon tulee sekä kasvikompostorit että ruokakompostori, jotka ovat nykyisin liian hankalasti tavoitettavissa rehottavien kirsikoiden takana.

Että vois se kevät jo viimeinkin alkaa!

Mää kans - ruoka-aakkoset

Koronalounas: kuhaa juurileivällä ja tilliöljyä

Hannele keksi niin ihanan idean, että se oli pakko copy with pride, kuten eräs edesmenneen Nokia Mobile Phonesin johtaja sanoi. Tässä siis meikäläisen ruoka-aakkoset:

A

Assam. Aamutee. Rakastan vahvaa teetä – niin vahvaa, että se pitää yorkshirelaisen kaivosmiehen liimattuna kattoon. Brittikollega diilaa Suomeen tullessaan Tescon vahvinta teetä ja väittää, että ”it will make hair grow on your chest”. Vielä ei kasvustoa näy, tosin tällä aikuisnäöllä ei kyllä mitään erottaisikaan. Assam Mokalbari on parasta, mitä Suomesta löytyy, eikä nykyään enää tarvi Helsingin Stockalle asti lähteä, kun sitä saa Tampereen Mokkamestareilta ja Ratinan Take T:stä. Edelleen myyjät hämmästyvät, kun tilauksena on puoli kiloa Mokalbaria. Mutta kun on heavy user, niin on heavy user.

B

Blinit. Ja niiden myötä sesonkiruokailu. Miten ihanaa on odottaa alkuvuodesta ensimmäisiä mateita. Sitten alkaa blinikausi ja savustuskausi, ja pikkuhiljaa kauppoihin saapuvat varhaiskaalit. Loppukeväästä pillitetään ilosta, kun saadaan parsapenkistä ihanan raikkaita parsoja. Kesällä syödään oman pihan sadosta tehtyjä salaatteja ja grillataan sekä odotellaan villilohikautta, syksyllä siirrytään juureksiin, pyöritetään urakalla oman maan punajuurista lindströmpullia, ja hirvestyskauden myötä starttaa pataruokakausi. Sitten kuvioihin tuleekin jo jouluhömpötykset.

C

Chili. En ole tulisen ruuan ystävä, joten kasvatan mietoja chilejä. Chilin aromi vaan on niin hieno.

D

Demo. Henkilön ensikosketus fine diningiin. Jo eka lusikallinen valkopapukeittoa, jonka pohjalla oli paahdettua paprikaa, pilasi normiravintoloissa syömisen lopuksi ikää. Fine diningia ollaan harrastettu sittemmin useassa eri paikassa, mutta ei ole vastaan tullut Demon voittanutta. Ja sitä paitsi hei, Tommi Tuominen <3

E

Epicure. Jos 80- ja 90-lukujen totaaliperunakieltäytyjälle olisi sanottu, että 30 vuotta myöhemmin kasvatat perunaa ja tilaat sitä jopa ulkomailta, olisi teini/varhaisaikuinen pöyristynyt. Puolustuksekseni on sanottava, että perunoissa on valtava lajikkeiden kirjo, joten enää ei tarvitse pupeltaa mautonta Timoa, vaan voi upottaa haarukkansa makeaan Epicureen tai pähkinäiseen Pink fir appleen.

F

Fisut. Ilman lihaa voisin vallan hyvin elää, mutta kalaton elämä olisi ankeaakin ankeampi. Valitettavasti kalatonta elämää joutuu välillä viettämään, sillä tuoreen kalan saaminen on kiven alla. Kangasalan K-kaupasta hamstraamme ihanan Konstan sinne tuomia kuhia, ja välillä piipahdamme Tampereen kauppahallissa hakemassa kassikaupalla Nygrenin kaloja. Paras kala on kuitenkin savustettu, Ullavanjärvestä nostettu ahven. Ei ole muissa kaloissa niin hienoa makua.

G

Gurka. Eipä olisi uskonut, mikä ero on kaupan kurkulla ja oman kasvihuoneen kurkulla. Omassa on makua kuin pienessä kylässä. Kauden ensimmäiset kurkut solahtavat salaattiin, sitten tyrkkääntyvät tzatzikiin ja lopuksi etenevät etikkaliemeen säilöön talven varalle.

H

Halsterikala. Mikä ihana keksintö! Fiksu auki, suolaa, yrttejä ja sitrusta maha täyteen ja grilliin. Seuraksi halsteriin voi heittää oman maan kasviksia, kuten esimerkiksi punasipulia. Voi nam!

I

Il Pantano romanesco. Italialaiset tomaatit ovat tämän viherturaajan heikkous, etenkin costoluto-tyyppiset. Makua on vaikka muille jakaa ja lisäksi ne käyvät sekä tuorekäyttöön että lämpimiin ruokiin. Tomaattikastiketta tulee kesällä keitettyä litrakaupalla, mistä tietysti oma makuaisti on pilaantunut niin, etten enää voi sietää tölkkitomaattien makua.

J

Juurileipä. Parempi puolisko on jo vuosikausia tehnyt viikoittain juurileipää, eikä meillä kaupan leipää enää käytetä, muuta kuin saaristolaisleipää jouluna graavikalan alustana. Joka ikinen aamu kumpikin huokaa, miten hyvää voi leipä olla. Uusi törkeän kallis höyryuuni on tehnyt leivistä entistäkin kuohkeampia ja ihanan paahtuneita. Ja jos hetkiseksi mennään alatyyliseksi, niin juurileipä ei lainkaan ilmavoita suolistoa, minkä huomaa hyvin heti, kun erehtyy kaupan leipää maistamaan.

K

Kirkkaat. Ja nyt ei puhuta juomista. En ole koskaan ymmärtänyt hinkua hukuttaa kalat ja sienet maitotuotteisiin. Meillä kala- ja sienikeitot tehdään kirkkaaseen liemeen.

L

Liemet. Edelleen kiitämme Sauvajyvästä, joka innosti kokeilemaan liemien tekoa. Se nosti ruuanlaiton aivan toiselle tasolle. Ei tarvitse turata keinotekoisten ja ylisuolaisten kuutioiden tai fondien kanssa, kun pakastimessa on tuoreista aineksista keitettyjä liemiä. Niistä syntyy pikaisesti keitto tai maukas risotto. Liemet ovat myös hyvä hävikintappotuote, kun niihin voi upottaa nahistumassa olevat kasvikset ja liottaa irti viimeisetkin rippeet luista ja ruodoista. Liemen siivilöinnistä jäljelle jäänyt mössö päätyy meillä koirien kuppeihin, ja paljaat luut & ruodot pääsevät elävöittämään kompostia.

M

MKL. Rakastan lukea reseptejä, mutta innostavinta on MKL-kokkaus eli Mitä Kaapista Löytyy. Kaapissa toki on aina pastaa, Lidlin hyvää munanuudelia, ulkokanan munia, voita ja parmesaania, joista saa jo bileet aikaan, mutta välillä on seassa eksoottisia pussin- ja purkinpohjia, joista tulee kehitettyä ”fantasiaruokia”. Pakastimet meillä pursuaa oman kasvimaan antimia ja hävikistä pelastettuja, punalappuisia luomubroilerin osasia, joista saa pikaisesti keiton, padan tai ”peltiruuan”.

N

Naposteet. Vaikka ihminen on jo tukevasti yli keski-iän, en ole pystynyt luopumaan juustonaksuista, tuosta naposteiden aatelista. Mikä sen ihanampaa työviikon päätteeksi kuin lösähtää sohvalle akkainlehden, juustonaksupussin ja punkkulasin kanssa (valkkari ei sovi juustonaksuille). Juustonaksuihin liittyy myös toiseksi noloin Alko-kokemus, kun parempi puolisko kysäisi innokkaasti apuun tulleelta myyjältä, mikä punkku sopisi juustonaksuille. Se noloin on se, kun takin alla ollut kietaisumekko päätti epäkietaista itsensä keskellä Stockan Alkoa.

Naposteiden ystäviä ilahduttaa Historian sipsien rapinaa -blogi, ja eläkeasunto etsitään ehdottomasti Luhalahden Sipsiön kylästä.

O

Oliver. As in Jamie. Tuo ihana mies, jolle kaikki maailman naiset ovat kiitollisia. Näytti miehille, että kokkaaminen on hauskaa ja rentoa puuhaa, eikä mikään nolon ämmämäinen harrastus. Vielä vuosienkin jälkeen meidän pizzapohja tehdään Jamien ekassa kirjassa olleella ohjeella ja kesällä nautitaan uunilohesta, joka lepää oman puutarhan antimista tehdyllä papu-, kirsikkatomaatti- ja basilikapedillä.

P

Pavut. Pensaspapu Ferrari, salkopapu Fasold, härkäpapu The Sutton. Jälleen yksi sato, mitä tulee odotettua hartaasti. Kesän ruokapahe on ryöpätyt Ferrarit + pasta + voi + basilika + parmesaani. Ah! Kuivattuja papuja ei olla juurikaan käytetty, kun tuppaavat olemaan kurkkuun takertuvan jauhoisia, mutta Punnitse ja säästän (vai mikä Itspure se nyt viimeksi olikaan) loppuunmyynnistä ostettiin kuivattuja papuja, jotka osoittautuivat hyviksi. Parempi puolisko löysi YouTuben syövereistä erikoisen peltiruuan, johon tuli voipapuja, tomaattikastiketta, fetaa ja hervoton määrä tilliä. Se menee kokeiluun seuraavaksi.

Q

Quiche Lorraine. En ole piirakoiden ylin ystävä, mutta paremman puoliskon vanhan, ranskalaisen piirakkakirjan ohjeella tekemä Quiche Lorraine on taivaallisen hyvää.

R

Rakuuna. Hyvä osoitus siitä, miten maku muuttuu. Aiemmin kumpikin oudoksuttiin kasvimaalla kasvavan, venäläisen rakuunan makeahkoa makua, mutta vuosien saatossa siitä on tullut suosikki, jota pakastetaan pitkän talven varalle.

S

Sienet. On kyllä pyhäinhäväistys niputtaa sienet näin laajan yläkäsitteen alle, kun sienissä on niin valtavasti eri makuja, mutta tällä mennään. 18 vuotta sitten muutettiin huikeiden sienimaastojen ääreen ja siitä se sienihulluus alkoi. Pohjanmaan köyhien sienimaiden kasvatti hämmästyi löytäessään ekat kanttarellinsa ja suppilovahveronsa. Sienikirjoja luettiin ahkeraan, ja anoppi kävi kädestä pitäen näyttämässä kehnäsienet ja tatit. Lankomies tutustutti mustavahakkaaseen. Omatoimisesti tunnistettiin kuusiherkkusieni, ja pari vuotta sitten rakastuttiin sikurirouskuun.

T

Tilli. Kesäaamujen ihanuus on käydä kasvimaalta napsimassa tilliä aamiaismunien päälle. Oman kasvimaan tillissä on melkeinpä kieltä kipristävän voimakas maku. Yrttien aatelia.

U

Uusioruoka. Ruokahävikki on meillä melkeinpä nollassa, kiitos järkevien annoskokojen. Jos jotain jää yli, se syödään seuraavana päivänä lounaaksi. Jos jämiä on liian vähän lounaaseen, tehdään niistä aamiaismunakas tai iltapäivän pastakastike – näihin kun saa käytännössä uppoamaan mitä vain.

V

Väyryset. Poliittisesti korrektimmalta nimeltään lakunaamat. Ei ole sen parempaa irtokarkkia keksittykään.

W

Wine. Virkistävä valkoviini, raikastava rosé, juustonaksupunkku. Harrastan perinteisiä paheita: viini, laulu (laulan koirille ja keksin itse sanat) ja naiset (= tyttökoirat).

X

Koska mikään sana ei ala X:llä (paitsi XO sauce. Kyllä, fanitan Master Chef Australiaa), otan tähän omavalintaisen aakkosen, joka on tietysti P niin kuin puutarha. Mikä sen hienompaa, kuin seurata, miten ruoka kasvaa, etenkin kun siemenestä kasvattamalla saa lautaselleen sellaisia lajikkeita, mitä ei kaupoista eikä toreilta löydy. Eikä kasvisten sokerit ehdi muuttua tärkkelykseksi, kun matka kasvimaalta lautaselle mitataan metreissä.

Y

Yrtit. Miten sitä ennen vanhaan edes voitiin ruokaa laittaa, kun yrttejä ei ollut keksitty! Pippurinen basilika ja punajuuri. Parfyyminen meirami ja herkkutatti. Korianteri ja ceviche. Salvia ja voi. Tilli ja uudet perunat. Ruokalautanen olisi niin paljon köyhempi ilman yrttejä.

Z

Zaa’atar. Kasvisten syönnistä on tehty jotenkin korkeampaa matematiikkaa. On kuulemma niin vaikeaa lisätä kasvisten määrää lautasella. Toki onkin, jos se kasvis on he-ma-paa, tms. pakastesellua tai jos on tottunut hautaamaan kasvikset maitotuotteeseen. Kun tässä maassa kasvukausi on lyhyttäkin lyhempi, eikä maukkailla kasviksilla voi brassailla kuin pari kuukautta, täytyy katse suunnata merta edemmäs. Mallia pitää ottaa Lähi-Idästä, Aasiasta tai Intiasta ja laittaa mausteet kehiin. Kaikki maistuu paremmalta, kun niihin lisää kookosmaitoa, korianteria ja limeä, tai hyvää currytahnaa. Zaa’atar, sumakki tai inkivääri eivät ole koskaan pilanneet ruokaa.

Å

Ålandspannkaka. Makumuisto vuosien takaa, jolloin pikkusisko soitti Eurovision nuorten solistien kilpailussa Växjössä Ruotsissa. Olin mukana huoltajana ja kirjoitin harjoitusten aikana gradua (apua, tästähän on jo 26 vuotta aikaa!). Yhdellä illallisella saatiin jälkkäriksi ålandspannkakaa, joka oli järisyttävän hyvä yhdistelmä vaniljaa, riisiä ja vadelmahilloa. Samalla illallisella tarjottiin savusilakkaa, mikä aiheutti ei-pohjoismaisille ulkomaan eläville vatsavaivoja (kaikkea sitä muistaakin...).

Ä

Äyriäiset. Jo 70-luvulla, kun ensimmäiset tölkkiäyriäiset saapuivat Suomeen, ihastuin katkarapuihin ja simpukoihin. Ihka ensimmäinen tilaamani pizza (Ylivieska, 80-luvun alku) oli Frutti di mare. Eikä äyriäishimo ole siitä laantunut. Farangin vihersimpukat, Italiassa syödyt fritto mistot ja kolinapastat (= pastassa niin paljon simpukoita, että syödessä kuuluu kova kolina), aaahhh…

Ö

Ölkurbis. Kurpitsansiemenöljy, mikä ihana makukokemus. Itse kurpitsalajike on valitettavan mauton, mutta sen siemenistä saa tehtyä ihmeitä.

Pottu ämpäriin ja menoksi!

Viimeinkin koitti päivä, jolloin ei tuullut, ei satanut, eikä ollut jäätävän kylmä, joten pääsimme liimaamaan kasvihuoneeseen uusia kattopleksejä. Paitsi että ensimmäisen jälkeen loppui liima. Totesin paremmalle puoliskolle, että liimaa on lähdettävä pikimmiten hakemaan, ennen kuin koronan takia suljetaan rautakaupat. Niinpä uhmasimme sääntöjä ja piipahdimme K-raudassa (missä oli kaikkea kivaa puoleen hintaan. Mukaan lähti jouluvaloporo ja pinkit parvekelaatikot). Vielä seuraavanakin päivänä sää suosi, joten nyt on kasvihuoneessa katto, jei!

Kaalikasvit ovat jo viikon verran oleskelleet kasvihuoneessa tupla- ja kuplamuovin alla ja nyt näyttävät alkavan itää, vaikka ovatkin olleet ilman kattoa pakkasen armoilla. Tänään kasvihuoneeseen päätyi Baby Lou valkoisessa ämpärissään ja kukkamullalla peiteltynä. On kuulemma aikainen lajike, joten ehkä päästään juhannuksena nauttimaan uutta perunaa.

Samalla tuli havahduttua, että nythän täytyy ihan urakalla alkaa kylvää. Yrtit täytyy laittaa itämään, samoin kesäkukkaset. Salaattiakin voisi laittaa kasvihuoneeseen ja tehdä kyssäkaalista uusintakylvöt. Peliväline vielä puuttuu, mutta pyysin synttärilahjaksi käyntiä Honkasen puutarhassa (#supportyourlocal mutta #pidäturvaväli), jossa oletettavasti on jo tarjolla isot säkit multaa.

Ja kuten kuvasta näkyy, minusta tuli kasvivalokäännynnäinen. Kirsikkatomaatit viettivät elämänsä alun siemenestä lähtien kasvivalon alla, ja herraisä, että tuli tummanvihreät ja tanakat taimet. Juuriakin on vaikka muille jakaa. Ei ole tuommoisia taimia tässä huushollissa koskaan nähty. Chef ideoi heti, että talvella laitetaan kaupan yrtit valon alle, ja minä suunnittelen joululomapuuhaksi chilikylvöjä.

Jahka jäätävästä viikonlopusta selvitään, pääsevät tomaatit, chilit ja paprikat kasvihuoneeseen päivähoitoon.

Pysytään terveinä!

Neljän sesongin ihme ja muita uutuuksia

Tai eihän tämä mikään uutuus ole, kun on peräisin 1800-luvulta, mutta ilokseni tätä löytyi lähi-Prismasta, joten ei tarvinnut lähteä Ranskaan asti kalaan. Alun perin ihastuin lajikkeeseen jandlseedsillä, jossa se kulkee oikeammalla nimellään Merveille de quatre saisons. Aikoinaan Gardener's worldiä lukiessa koin valaistuksen: buttery on se avainsana mistä tunnistan tykkäämäni salaattilajikkeet, ja tämän ranskalaisen perinnelajikkeen sanottiin olevan  one of the finest butter head lettuce varieties. Ensi kesänä se sitten nähdään.

Toinenkin kauden uutuus tulee Nelsonilta. Näin keski-iän ylittäneenä olen hurahtanut viherkasveihin, joten kun parempi puolisko himoitsi susheja ja Bauhaus mainosti 3 kasvia 2:n hinnalla, suuntasimme plug-in hybridimme keulan kohti Pirkkalaa. Parempi puolisko on jo vuosia puhunut kasvilampuista, mutta itseä ne ovat arveluttaneet, kun ilmankin ollaan pärjätty, eikä luonnonvaloa mikään voita.

Bauhausissa jamppa salaa livahti kasvilamppuosastolle ja nappasi sieltä Nelsonin ledihärpäkkeen ja sille telineen, ja tämän vuoden taimet pääsivät osallistumaan kokeeseen.

Ja kyllähän uusintakylvöt aukaisivat sirkkalehtensä huomattavasti lyhyemmän varren päähän kuin helmikuun pimeyteen kylvetyt isosiskonsa. Väri kuitenkin on edelleen hailakka vihreä, eikä se siitä paremmaksi muutu, ennen kuin taimet pääsevät kasvihuoneeseen.

Tomaateista suurin osa on jo päätynyt isompiin potteihin, mutta chilit ja paprikat eivät kasva mihinkään suuntaan. Itivät todella huonosti, ja jouduin tekemään uusintakylvöjä. Lämpömattoa kehutaan kovasti, ja joka paikassa sanotaan, että siemenet tarvitsevat lämpöä itääkseen, mutta tuntuu, että track record lämpömaton kanssa on huonompi kuin aiemmin - ellei sitten ole aika kullannut muistot. Lämpömatto on siitä salakavala, että päivittäisestä kastelusta huolimatta multa onkin yhtäkkiä kuivahtanut rutikuivaksi, ja veikkaan sen olevan syynä huonoon itämiseen. Toinen syy voi olla pikkukärpäspopulaatio, joka tuli taloon jouluamarylliksen mukana. Hence tuo keltainen liima-ansa keittiön ikkunalla.

Toinen neljän sesongin ihme on tuo #¤%&#"!!:n kasvihuone, joka tuottaa puolet Kangasalan mikromuovista. Kaikki alkuperäiset kattopleksit ja osa seinäplekseistä on hiutunut hileiksi, vaikka kasvarilla on ikää vain 4 vuotta, eivätkä ole siten enää kestäneet pientäkään lumen painoa saati myrskytuulia. Oltiin liian laiskoja loppukesästä niitä kaikkia uusimaan, eikä sääkään suosinut. Tuulisella kelillä ei voi pleksejä käsitellä, ja kylmällä ei liimaus onnistu.

Harmittaa, sillä tämä "talvi" olisi ollut oiva esikasvatukselle: jo helmikuussa olisi voinut kylvää kaalikasvit, jolloin ne olisivat olleet kesäkuussa tarpeeksi robusteja kestämään kirppojen hampaat. Mutta minkäs teet. Nyt on odotettava sään lämpenemistä ja tuulten tyyntymistä, ennen kuin voi korjausurakan aloittaa.

Hipsin kyllä jo Akiron sivuille pläräämään kasvihuoneita - he kun tarjoavat 10 vuoden takuun kennolevyille ja joillekin rungoille jopa 20 vuoden takuun. Tarvitsisi vain jonkun raksajampan kokoamaan se, sillä oma hermorakenne ei kestä kasvihuoneiden kokoamista. Sen verran outoja härpäkkeitä ovat he.

Sättpotatis 2020

Monesti ollaan tässä blogissa oltu jännän äärellä, mutta nyt jännän ääri otti uuden suunnan ja ääreytyi Ruotsiin. Gourmet-orientoituneen pienviljelijän hengenheimolainen, Heidi Haapalahti vinkkasi Insta-tilillään viime vuonna hankkineensa siemenperunat Larsvikeniltä. Siellä tuli jo silloin virtuaalisesti piipahdettua ihastelemassa lajikkeiden kirjoa, ja onneksi olin kaukaa viisas ja liimasin aiheesta post-itin työpöydälleni odottamaan tätä kevättä. Muuten olisi putiikin nimi iloisesti haihtunut mielestä.

Jostain syystä kasvuvyöhykkeet synkronoituvat tähän aikaan vuodesta tällä pallonpuoliskolla, joten kun britit alkoivat vilautella Instassa siemenperunakuviaan, hoksasin, että alkaa olla tilauksen aika, sillä maaliskuussa on aina laitettu eka pottu ämpäriin ja kuplamuovin alle kasvihuoneeseen (mitä tuskin tapahtuu tänä vuonna, sillä viikonloppuinen lumisade räsäytti taas 3 kattopleksiä päreiksi, vaikka joka päivä lunta katolta pudottelinkin).

Larsviken mainostaa sivuillaan, että kielen saa vaihdettua englanniksi, mutta itsellä se onnistui vain etusivun kohdalla. Muuten oli pärjättävä 1980-luvun lopulla Tampereen yliopistossa suoritetulla virkamiesruotsilla. Jå-håå. Nå, sättpotatis on siemenperuna ja sättlök istukassipuli, joten näillä lähdettiin liikkeelle.

Monta hurmaavaa lajiketta tuli vastaan, mutta valinta oli työlästä, sillä sivuilla annettiin vain tekniset speksit (kukan väri, potun koko, onko syys- vai kesäperuna, onko altis sille-sun-tälle), mutta ei sitä onko kyseessä kiinteä vai jauhoinen lajike, mikä on tälle viljelijälle se ratkaisevin ominaisuus. Oli pakko toisella tabilla googlettaa jokainen kiinnostava lajike, ja mukavasti kiinteitä salaattiperunoita Larsvikeniltä löytyikin. Täytyi kuitenkin malttaa mieli, sillä kasvimaille täytyy jättää tilaa muillekin vihanneksille.

Mitäs sitten lähti ostoskoriin mukaan? Apache, kaunis puna-keltakirjava lajike, joka sopii hyvin uunissa paahtamiseen. "Kastanjesmak" ja "Mums!" saivat minut heti myytyä. Tai siis sen perunan.

Salaattiperunoista valitsin Baby Loun med underbar smak och färg. Myös googletuksessa tätä lajiketta kehuttiin. Kolmannen lajikkeen kohdalla arvoin Anyan ja International kidneyn välillä. Tiesin, että International kidney on kehuttu salaattiperuna, mutta tällä kertaa pidemmän korren veti Anya med hasselnöt och kastanj smak. Tein vielä sivuhypyn istukassipuleihin ja heitin ostoskoriin vaaleanpunaisen ranskalaisen Keravelin (krispig och mild smak).

Ostaminen oli todella spookyä, kun Klarna osasi heti laverrella henkilön osoitteen ja puhelinnumeron. Ihme kyllä, luottokortti piti näpytellä erikseen. Nyt sitten odotellaan, että DHL:n jamppa on oven takana pottujen kera.

Muiden viljelyjen suhteen ollaan siinä pisteessä, että chilit ja paprikat ovat sirkkalehdillä, ja ensimmäiset tomaatit kylväytyivät viikonloppuna. Tomaattien suhteen iski pettymys, sillä Amazon olikin lähettänyt 2 pussia Costoluto fiorentinoa, vaikka toisen piti olla Costoluto genovese. Toisen siemenpussin päällä oli tarralappu juuri nimen kohdalla, joten vasta nyt huomasin sen olevan myös Fiorentino. Jännitystä tähän tomaattikesään tuo säätilan lisäksi 2 Lidlistä viime vuonna ostettua lajiketta Harzfeuer ("highly regarded across Europe") ja Hildares.

Kohta siis ollaan jälleen jokakeväisen kysymyksen äärellä: "mihin nämä kaikki oikein mahtuu?"

Kaksi kärpästä

Lähestyvä brexit on aiheuttanut ihmisessä levottomuutta, ja niinpä on viime vuosina tullut tehtyä useamman kerran "se viimeinen" siementilaus tai "se viimeinen" palapelitilaus Briteistä.

Vaikka tomaatinsiemeniä on varastot pullollaan, piti käydä googlettamassa, eikö tosiaan mistään saa Costoluto di Parmaa, Costoluto genoveseä tai Costoluto fiorentinoa, kun nuo kukan muotoiset, maukkaat ja monikäyttöiset italialaiset kaunottaret ovat kiinnostaneet jo vuosia. Fiorentinoa onnistuin vuosia sitten saamaan Seeds of Italyltä, mutta viime keväänä meni viimeiset siemenet siitä satsista multaan.

Ja katso: Amazon.co.uk mainosti tarjoavansa kaikkia costolutoja, ja osa firmoista suostui lähettämään siemeniä jopa Suomeen. Siltä istumalta tuli tehtyä se viimeinen siementilaus Briteistä (incl. parit palapelit), sillä EU:n ulkopuolelta kasvien, kasvinosien ja jopa siementen tuominen on rajoitettua. Britit jäävät kohta kellumaan keskenään saarelleen sivistyksen ulkopuolelle, joten sieltä ei tule enää mitään tilattua. Tullimaksutkin noussevat pilviin.

Pienviljelijän hätää on lisännyt epätietoisuus siitä, missä tästä lähtien voi Visaansa vinguttaa, kun brittiläisille siemenfirmoille sanotaan heipat. Amazon tuli tässäkin apuun, sillä ensimmäinen siemenpussi lennähti jo parissa päivässä Kangasalle ranskalaiselta jandlseeds.comilta. Comic sans -fontista huolimatta hyvä ja selkeä verkkokauppa, jossa mielenkiintoisia ja erilaisia lajikkeita, kuin mihin on tottunut. Paprikoihin ja kurpitsoihin aion perehtyä kunnolla ja varmasti tilaukseen lähtee Merveille de quatre saisons -salaatti. Tomaattilajikkeitakin tuolla on hengästyttävät 200.

Vuoden ensimmäisessä numerossaan Viherpiha vinkkasi kotimaisista ja eurooppalaisista siemenkaupoista. Kliksuttelin kaikki läpi, eikä voi kuin huokaista, että ottaisivatpa ATK-nörtit välillä asiakseen tulla sieltä pelien leikkimaailmasta ihan aikuisten ihmisten maailmaan. Niin huonoja olivat monet sivut käytettävyydeltään. Minipientä fonttia, värien kirjoa, epäintuitiivisia polkuja, liian täsmällisiä kategorioita, joista ei tiedä, minkä valitsisi. Mistä minä tiedän minkä kokoisen tai värisen tomaatin haluan. Haluan vain sellaisen joka maistuu hyvältä. Myös valikoima oli monessa verkkokaupassa kovin suppea.

Virolainen Seemnemaailm vaikuttaa tutustumisen arvoiselta, vaikka siellä sivujen käännökset menevätkin sikin sokin. Puolalaisessa TomatoEdenissä olinkin jo aiemmin käynyt, ja sieltä voisi kokeilla puolalaisen tomaattikasvattajan Anna Jankowskan mielenkiintoisia lajikkeita.

Brexitin hopeareunus taitaakin olla siinä, että ehkä sen myötä ruokapöytään tulee kaikkea uutta ja jännittävää. Ainakin hauska päästä tutkimaan, mitä kanssaeurooppalaiset kasvattavat.

Wienervalssi 2020

Melu- ja ilmansaaste eivät ole koskaan kuuluneet henkilön vuodenvaihteen perinteisiin (siitä hyvästä onkin vielä omat, joskin ikänäköiset silmät päässä), mutta vielä muutama vuosikymmen sitten tuli uuden vuoden päivä vietettyä Wienin filharmonikkojen (Herbert von Karajan! Ihanat tanssimekot!) ja mäkihypyn parissa (köyhää oli 70-luvun Pohjanmaalla). Sen jälkeen kului useampi vuosi perinteettömästi, kunnes vuosi sitten Fataliin jamppa sanoi, että capsicumien esikasvatus on aloitettava viimeistään 1.1. Parhaimmilla meistä on tähän aikaan chilit jo sirkka-asteella. Siispä esikasvatuksen aloittamisesta syntyi uusi perinne tälle päivämäärälle.

Jahka päivän auringonpaisteinen osuus oli vietetty pitkällä päivälenkillä ja luomupossun sisäfile laitettu sousvidettymään, oli aika heittää hyvästit tämän vuoden 12 tunnin ikäiselle manikyyrille ja upottaa sormet multaan. Toissa vuoden Fatalii-tilauksesta oli vielä paljon siemeniä jäljellä, ja hyviä siemeniä ovatkin: itävät hyvin ja kasvattivat muhkeat kasvustot viime kesänä, joskin kylmän kesän takia ei lautaselle päätynyt yhtään yksilöä. Maltoin kuitenkin tänään mieleni, enkä hölvännyt kaikkia chilin siemeniä multiin.

Paprikoista oli jäljellä ihanat Hamik ja Gourmet, sekä muutama Chocolate bell ja Takila, jotka eivät maullaan päätä huimaa, mutta ei niitä poiskaan viitsinyt heittää. Kyllä ne viimeistään grillissä saavat itseensä makua.

Tuolla ne nyt muhivat vermikuliitin alla ja lämpömaton päällä. Hieno tapa aloittaa uusi vuosi :-)