Ruokalassa tapahtuu

 

Vielä itsenäisyyspäivän aamuna osterivinokkaat olivat nuppineulan nupin kokoisia, mutta nyt jo niin kookkaita, että ne vinokkaiksi tunnistaa. Aivan käsittämätön kasvuvoima! Siiliorakaskin on pullistunut kasvualustastaan, mutta ei sitä vielä sieneksi tunnista. Näyttää vain epämääräiseltä beigeltä klimpiltä.

Inkivääri on kasvanut maltillisesti. Näköjään tykkää olla kasvivalon alla, sillä normaalisti se olisi venähtänyt senttikaupalla parissa päivässä valoa kohti kurkotellessaan. 

Ja kuten kuvasta näkyy, chilit ja munakoisot ovat alkaneet itää, Cream fantasy tuttuun tapaan etunenässä. Paprikat antavat vielä odotuttaa; vain yksi Apelsin krasny on popsahtanut mullasta kookoksesta. Noinkohan edellisessä postauksessa jinxasin niiden kasvun... No, vielä on siemeniä jemmassa uusintakylvöön.

Ihan hyvältä kuulostaa sieni-inkivääri-chili-paprika -kombo. Kyllä sillä nälkä talttuisi.

Suihkuseurapiiri

 

Hyvissä ajoin aloin syksyllä katsella marketin inkiväärihyllyä sillä silmällä, josko löytyisi yksilö, jossa olisi jonkinlainen itusilmu näkyvillä, mutta eihän täällä sellaisia myydä. Lopulta Stockan Herkusta löytyi brasilialainen, itusilmuinen inkivääri, joka muutti Kangasalle.

Inkiväärin kasvattamiseen löytyy miljoona ohjetta, jotka ovat ristiriidassa keskenään: pitää leikata palasiksi - ei pidä. Pitää idättää vedessä - ei pidä, yms. yms. Itse lillutin tuota yksilöä vedessä pari viikkoa, kunnes havahduin mustiin homepilkkuihin. Sitten siirsin inkiväärin ruukkuun, mutta minkäänlaista kehitystä ei tapahtunut. Nyt, oltuaan kaksi viikkoa kasvivalon alla ja lämpömaton päällä, hän suostui vienosti vihertämään silmunsa. Mutta eipä se vielä mitään takaa. Ennenkin olen saanut inkiväärin itämään, mutta sitten se on yhtäkkiä heittänyt henkensä.

Koska olen rikas perijätär, hankin inkiväärille pari kumppanuuskasvia Satohuoneelta. Satohuoneen ihania osterivinokkaita ollaan syöty jo vuoden verran: pannulla pyöräytettyinä, grillattuina, pizzan päällä... Hankin siis joululahjaksi itselle grow kitin, jossa oli osterivinokaskasvattamo sekä siiliorakaskasvattamo, sillä en ole eläissäni syönyt siiliorakasta (englanniksi räyhäkkäästi lion's mane).

Sittenhän ihminen havahtui siihen, että joulukuu on ovella, joten inkivääri sai tehdä lämpömatolle tilaa, sillä tänään alkoi esikasvatus 2025! Chileistä multiin meni kaikki viime vuoden lajikkeet: Sugar rush stripey, Aji fantasy stripey, Cream fantasy, Sugar rush amarillo, Aji Guyana, Lemon spice ja Rocata, sekä muutama ilmaissiemenenä saatu koristechili. Isänmaallisuus sai pienen kolauksen, sillä Zazu-paprikapussista löytyi vain 4 (!) siementä, kun taas Seemnemaailmasta ostettuja Timiaa ja Apelsin krasnyä oli toistakymmentä per pussi. No joo, eihän Nelson garden suomalainen ole, mutta sitä myydään ylivoimaisesti eniten suomalaisissa siemenkaupoissa. Täytyy toivoa, että Zazut sitten kans itävät. 

Itäminen jännittää rahanmenon lisäksi siitäkin syystä, että ensimmäistä kertaa on idätysalustana kookoskuitu, kun sitä Clas Ohlsson myi halvalla. Hulautin sekaan vielä perliittiä, joten ainakaan tiiviydestä ei voi kasvualustaa syyttää.

Jälleen on siis se aika, että aamuisin käydään napsauttamassa kasvivalo päälle, toivotetaan kasvatteille hyvää huomenta ja huiskitaan suihkepullon kanssa ympäriinsä, sillä sienikasvattamojakin täytyy suihkautella aamuin illoin. 

Seireenit ääntelee

 

Fataliin Jukkahan sen aloitti: alkoi pari viikkoa sitten vinkkaamaan, että olisi aika laittaa rocotot tulille. Kyllä siinä ihminen oli jo viittä vailla siirtymässä esikasvatuskauteen, etenkin kun sitä rocotoa on siemenlaatikossa, mutta malttanen vielä pari viikkoa. Sitten saapuu varastosta lämpömatot ja kasvivalot ja esikasvatuspotit - niin, ja ne joulukoristeet. 

Tänä vuonna aion ottaa takaisin viime vuoden kipsijoulun, jolloin joulukoristeet pysyivät varastossa, eikä talossa ollut ainuttakaan amaryllistä, kun eukko makasi sohvalla kinttu kipsissä. Nyt valjastin siskon kyttäämään, milloin Kukkaikkunaan ilmestyy ekat hyasintit ja amaryllikset. Sitten tämä akka lähtee lompakko auki ja ison kauppakassin kera kukittamaan koko kodin. Rustasta jo ostin välkkyvän joulukylän ja Suomen kädentaitomessuilta kuvassakin näkyvät joulutähtikorvikset. Alku on siis lupaava.

Jukan lisäksi seireeninä huhuili edellä mainitut messut, tosin niiden huhuilu alkoi jo viime vuonna samaan aikaan. Metamorfoosini on saavuttanut sen pisteen, että suomalaisen villan lisäksi villan tulee olla värjäämätöntä. Näinköhän sitä ihmisen maatuminen alkaa. Ihailtavasti pysyin ostoslistassani, enkä fantasioinut yhtään. Kainuunharmasta oli saatava ja lisäksi suomalaista alpakkaa, mikä osoittautuikin maailmankaikkeuden upeimmaksi langaksi. Toki tiesin, että alpakkatiloja Suomessa on, mutta niiden tuottama lanka oli ihan uutta. Nyt on paidallinen Feeliasta ja Jordanasta (juu, vyötteessä oli niiden nimetkin) kerittyä lankaa odottamassa kutojaansa. Sitten kun Kangasalla alkaa näkyä alpakan näköinen nainen, niin se olen minä.

Työnantajakin seireenöi ilmoittamalla uudesta asiakkaasta. Siinä jäi osallistumatta TE-keskuksen laatoittajawebinaariin, kun kutsu kävi kammata tukka ja lähteä tapaamaan asiakasta. Onpa mukavaa olla jälleen normaalien ihmisten kanssa töissä. Edellinen asiakas oli niin myrkkyä, että melkein jäi kammo koko alaa kohtaan. Mutta nyt ollaan taas normaalissa arjessa.

Syyskylvöt 2024

Koko lokakuun olen kytännyt, milloin Ilmatieteen laitos alkaa ennustaa kylmenevää keliä. Kuulemma huomisesta alkaen pitäisi lämpötilan pudota alle kasvukauden, ja kasvimaalle vakoja vedellessä maa olikin jo niin jäätävän kylmä, että piti mennä sulattamaan kädet hanan alle. Just sopiva hetki syyskylvöille, siis.

Perinteen mukaan otin kylvöön kaksi kasvilavaa, joskin nyt huomasin, että unohdin kylvää lehtikaalin, joten kolmaskin lava täytyy ottaa käyttöön.

Kylvöön menivät juureksista retiisi, punajuuri, palsternakka ja porkkana; yrteistä persilja, tilli, korianteri ja kirveli; ja lehdyköistä salaatti, rucola ja mitzuna.

Peitin kylvöt kesäkukkaistutuksien jämillä ja omenapuun lehdillä. Toisaalta harmittaa peitellä kasvimaiden pinnat kuolleella kasviaineksella, sillä sen alla pääsee muhimaan melkoinen lehtokotilopopulaatio. Mutta kuulemma peittely tekee maan pieneliöstölle hyvää - ja pitää ketut ja kissat pois kakkaamasta kasvimaille.

Seitsemän (!) kuukauden päästä voi olla jo satoa tiedossa.

Master esikasvatusschedule

Mikä ihana ajatus käyttää koristekaalta leikkona!

Parinkymmenen viherturausvuoden jälkeenkään ihminen ei muista mitä pitää milloinkin laittaa esikasvuun. Olen tukeutunut blogikirjoituksiini ja instapostauksiini, mutta se on kovin hidas tapa nykyihmiselle, jonka keskittymiskyky on kärpäsen luokkaa. Siispä tässä muistilista, yhdellä silmäyksellä. Täydennän, jahka lisättävää mieleen juolahtaa.

Tammikuu

Kylvä:

• Pelargonit (kukinta alkoi heinäkuun alussa)
• Leijonankidat (kukinta alkoi kesäkuun puolivälissä)

Muista:

• Chilien ja paprikoiden lannoitus

Helmikuu

Kylvä:

• Tomaatit
• Purjo
• Leukoijat (kukinta alkoi heinäkuun puolivälissä)

Muista:

• Latvo leijonankidat ja tarvittaessa myös chilit ja paprikat
• Ota pelargonit talvetuksesta, saksi, ja vaihda mullat

Maaliskuu

Kylvä:

• Kirsikkatomaatit
• Zinniat (kukinta alkoi toukokuun lopulla)
• Kosmokset (kukinta alkoi kesäkuun alussa)
• Asterit (kukinta alkoi elokuun puolivälissä)
• Kaalikasvit (kasvihuoneeseen)
• Salaatti (kasvihuoneeseen)
• Retiisi (kasvihuoneeseen)
• Tuoksuherne (kasvihuoneeseen)

Muista:

• Latvo purjo
• Peruna ämpäriin ja kasvihuoneeseen

Huhtikuu

Kylvä:

• Kurpitsat (kasvihuoneeseen)
• Kurkut (kasvihuoneeseen)
• Yrtit (kasvihuoneeseen)

Toukokuu

• Tilaa yrtit taimitarhalta

Lokakuu

• Inkivääri kukkaruukkuun itämään
• Talvivalkosipulit kasvimaalle
• Syyskylvöt (jos ei ole liian lämmin)

Marraskuu

• Syyskylvöt (jos lokakuu oli liian lämmin)

Joulukuu

Kylvä:

• Chilit 
• Paprikat 

Käy yrttitarhahan polku

On tämä ollut huikea syksy (siis säällisesti, ei muun elämän suhteen). Eilenkin vielä aurinko porotti siihen malliin, että naukseri 2.0 kerjäsi pääsyä terassille, ja viherturaajalle tuli hiki komposteja tyhjentäessä loppujen kasvilavojen pohjalle.

Syyspuhteita on saanut tehdä rauhalliseen tahtiin ja inspiraation mukaan. Toissa päivänä huomasin, että viinimarjapensaat on vielä leikkaamatta ja kompostiasema vailla haketta. Siinä sitten tuumasta toimeen ja haketin esille. Nyt on talveksi mustaviinimarjalle tuoksuvaa haketta kompostien ilmaamiseen. Jospa sen ja ahkeran möyhimisen avulla kompostorit pysyisivät sulina kevääseen.

Siinä viimeistä kasvilavaa tuunatessa ensi viikon syyskylvöjä varten huomasin, että kasvihuoneesta lavaan donkkaamani inkivääriminttu oli tehnyt hervottomat juuret, jotka luikersivat ympäri lavaa. Olin ajatellut, että pakkanen nitistää moisen hienohelman, vaan eipä nitistänytkään. Tuli kiire lapioida minttu toiseen lavaan, jossa se saa vapaasti levitä - jos siis talvesta selviää.

Vaikka pakkanen on pariin otteeseen nipistellyt kasveja, yrtit - ihme kyllä - porskuttavat hienosti edelleen. Inkiväärimintun lisäksi pipar- ja marokonminttu ovat voimissaan, samoin muhkea tupas persiljaa. Iisoppia, rakuunaa, kirveliä, lipstikkaa ja salviaa saa nyhtää ruokiin kourakaupalla, ja timjami- & sitruunatimjamipuskat ovat vallanneet yhden lavan miltei kokonaan. 

Hankalaa opetella taas käyttämään kaupan vihannesosastoa, mutta sentään yrttiosaston ohi voidaan vielä vilkuilematta kävellä. Hurraa!

Toisenlaista syyspuhdetta

Perintöarkku ja lohtuhahtuvat

Ihmisen elämän voi tiivistää yhteen sanaan: lastulevy. Sitä tuli taas kärrättyä neljä kuormallista kaatopaikalle. Ei ihmisen elämästä juuri mitään muuta jää jäljelle. Toki kiitos lastulevylle siitä, että on kevyttä ja siten helppo kantaa loppukäsittelyyn. Täyspuiset perintökalusteet olisivat olleet painajainen kolmelle toimistotyöläiselle peräkärryyn kannettaviksi. Kiitos myös nykyekologisuudelle, että kaatopaikkoja on olemassa ja vieläpä suhteellisen lähellä. Ei tarvinnut kipata lastulevyjä tienposkeen.

Kohta saa bucket listalta ruksia vihoviimeisen käynnin Keski-Pohjanmaalla (Etelä-sellaisessa voiskin vielä käydä, sillä mitäpä muuta kolme käsityöhullua olisi tehnyt, kuin isänsä hyvästelyn jälkeen piipahtanut Kauhavan Lankavassa ostamassa sylikaupalla hahtuvalankaa. Mahtavan suuri ja monipuolinen lankakauppa!) sekä aseiden kanssa riehumisen keskellä Tamperetta - kuolinpesä kun tuotti sellaisenkin yllätyksen, että täytyi varata aika poliisilaitokselle aseiden luovutusta varten. Kaikkeen sitä ihminen joutuu.

Toivottavasti sitten kun meikäläisestä aika jättää, on raadon kompostointi sallittu, ja jälkeen jäävät pääsevät helpommalla - ja halvemmalla. Hautajaisia ei onneksi tarvitse uskontokuntiin kuulumattomalle järjestää, joten se riesa on heillä vähemmän. Olkaa kiitolliset.

Mutta kyllä tässä on muutakin multiin pantu: talvivalkosipulit! Järkyttävän kalliilla hinnalla sain hankittua 2 kpl Alexandraa, ja omista Siikajokisistani säästin pari ensi vuotta varten. Tosin ensin jouduin lapioimaan ketun kakkaa kasvimaalta pois sipulien tieltä. Aivan järjetön riesa kahdesta ketunpoikasesta! Ovat muutamaan otteeseen repineet puutarhakeinun alta suodatinkankaat, varastaneet toisen koiran pallon (palauttivat sen turkasen likaisena pari päivää myöhemmin) sekä varastaneet ja hajoittaneet toisen koiran flexin. No, kompensoinniksi deletoivat meidän pihalla oleskelleen kissan, joten ehkä olemme sujut.

Lastulevykeikalta palattuamme huomasimme myrskyn repineen taas parit pleksit kasvihuoneesta, joten ne täytyy korjata, ja kasvihuoneen pesu ja muutamien ruukkujen putsaus on vielä jäljellä. Sitten odotellaan sään kylmenemistä ja tehdään syyskylvöt. Totaaliorpona.