Toisille ne tulee kotiin

…kun taas toiset joutuu vinguttamaan Visaa Hollannissa asti. Juu, siis pelargoneista puhun. Menin kertomaan siskolle, että Pelargonitaivas on lähdössä pääkaupunkiseudulle turneelle ja tuovat tilatut pelargonit toimituskustannuksitta kotiovelle asti. Siskohan oli siitä intoutunut muutaman pelargonin tilaamaan, ja katso: niin vain oli Pelargonitaivas heillä kotiovella, vaikkeivät missään urbaanissa sykkeessä asukaan, vaan metsän reunassa, pitkän hiekkatien varrella.

Samaa onnea ei sitten Pirkanmaalle riittänyt, vaan Pelargonitaivas pysähtyy 8. helmikuuta Pirkkalan kupeessa Hankkijalla, eikä turneile sen enempää. Ja minä kun olisin tilannut vähintään satamiljoonaa kääpiö-, miniatyyri- ja tähtipelargonia kotiin kannettavaksi.

Saatoin sitten ehkä vähän muistella, että viime vuonna törmäsin hollantilaiseen pelargonikauppaan, joka lupasi lähettää plugitaimia Suomeen asti. Saatoin sitten ehkä vähän siellä browsailla, Suuri pelargonikirja toisessa kädessä, ja saatoin ehkä tehdä tilauksen. Tilasin kaikkea ihanaa eksoottisen näköistä pelargonia ja löytyihän sieltä himoitsemani kaktuspelargonikin. Ja se muskotintuoksuinen, joka jäi viimekeväisen (ja vihoviimeisen) Plantagen-reissun jäljiltä kaivertelemaan.

Hollannista lähettävät taimia vain muutaman kerran keväässä, ja jäin arpomaan lähetysajankohtaa, kun täällä pakkaset juhlii vielä toukokuuhun asti. Mutta täbbäsin lähetyksen kuitenkin maaliskuun puoliväliin. Katsotaan tuleeko sieltä yksikään taimi hengissä.

Pelargonin talvetukset sen sijaan eivät tulleet autotallista hengissä. Kastelin niitä kerran kuussa, mikä oli aivan liikaa, joten juuret mätänivät niille sijoilleen. Yksi sitkutteli hengissä, mutta sekin alkoi kupsahtaa, kun keittiön ikkunalle pääsi. Otin siitä pistokkaan vesilasiin; toivottavasti se jaksaa juuret tehdä. Eikä kylvetyillä pelargoneilla juuri sen paremmin mene: kovin pieninä ovat pysyneet, eivätkä ole kummoisia juuriakaan kasvattaneet. Liekö syynä kookoskuitu kasvupohjana. Siirsin taimet eilen multapotteihin. Jospa ne siitä intoutuisivat kasvamaan.

Kellanvihreää

Tänä vuonna (tai siis viime, kun aloitin esikasvatuksen joulukuussa) kokeilin esikasvatuksessa ekan kerran kookoskuitua, kun ei just silloin sattunut muuta olemaan saatavilla. Hyvin chilit ja paprikat itivät ja kasvoivat siihen mittaan, että siirsin ne isompiin purkkeihin - edelleen kookoskuituun. Sitten havahduin siihen, että kovin olivat lehdet kellanvihreitä. Näköjään kookoskuidussa ei liiemmälti ole ravinteita. 

Siispä kaivoin kaapista esille kasviravinteeni, joka olikin vain K-kaupan kompostoituja kahvinpuruja. En sitten ollut varautunut esikasvatukseen sen järeämmillä aineilla. Hyvin purutkin ovat pelittäneet, ja kasvit alkavat saada takaisin vihreyttään, joskin typerästi menin truuttaamaan niille vettä suihkepullosta, jolloin munakoison lehdet kärvähtivät veden ja valon yhteisvaikutuksesta. No, se on vain kosmeettista.

Ensi viikko vielä kärvistellään tammikuuta, ja se onkin tuplakärvistely, sillä menin tilaamaan meille kattoremontin, joten piha kuhisee ens viikolla erinäisiä jamppoja, ja minä reppana joudun olemaan täysissä pukeissa sisätiloissa. Karmeaa. Eikä taas voi kuin pyöritellä silmiä duunarien logiikalle: yrittivät tulla isolla kuormurilla pihaan, joka on lumivallien kaventama ja jään peitossa. Onneksi parempi puolisko ehti hätiin; muuten olisi jamppojen kuormuri ollut pihassa toukokuuhun asti. Nyt tosin hirvittää, sillä seuraavaksi keksivät tuoda pihaan rekallisen soraa ja kaivurin. Saas nähdä missä kunnossa meidän asfaltti on keväällä...

Mutta siis viikon päästä siirtyvät chilit ja paprikat vieläkin isompiin purkkeihin ja tekevät näin tilaa tomaateille. Täytyykin vielä käydä uusimmat siemenhankinnat läpi siltä varalta, että muutakin täytyy laittaa kasvuun helmikuussa.

Tää räpelöi

Ensimmäistä kertaa joulutähti kesti pidempään kuin joulu!

Joulun pyhinä siemenkauppa.com mainosti -20%:n alea siemenvalikoimastaan. Ihan vaan kävin katsomassa tarjontaa, ja kun ostoslistalla oli persilja ja korianteri, päätin käyttää tarjouksen hyväkseni.

No, katoppa vaan, siellä oli tarjolla jänönhäntää, mitä kaipailin viime kesänä, ja hirveen nättiä kesäleimua Cherry caramel. Mutta kassallapa ei alekoodi toiminutkaan, joten kolmen kympin ostokset jäi tekemättä. 

Seuraavana päivänä kokeilin uudestaan, ja miten sattuikin silmiin hassunnäköinen koristeheinä isoräpelö. Koriin vaan! Tälläkään kertaa ei alekoodi toiminut, joten neljän kympin ostokset jäi tekemättä.

Kyllähän kauppaa vielä kerran täytyi testata, ja muistin, että kaikki pavut on meillä pensaspapuja, joten laitoin koriin köynnöstävän pavun Black seeded. Ja hupaisan tillin Teddy. Niin, ja olihan siellä kiinanruohosipulin siemeniä – kiinansipulia istutin taimena pari kertaa, mutta se ei lähtenyt kasvuun. Siemenestä voisi sitä vielä yrittää. Nyt alekoodi toimi ja melkein viiden kympin tilaus lähti. Hups.

Korpikangassiemen-Fröökin innostui mainostamaan uutuuksiaan, ja siellä olisi mm. oranssia leijonankitaa. Esikasvatuspiste tosin on jo täynnä chiliä, paprikaa, pelargonia ja muita leijonankitoja, joten tilasta alkaa tulla pula. Mutta siis oranssia leijonankitaa! Eihän sitä kauppaan voi jättää.

Hyvästi 2024

 

Olipahan taas vuosi. Milloinkahan ihmisen elämä seestyy, ja vuodet soljuvat eteenpäin leppoisina ja rauhallisina? No, ei ainakaan tänä(kään) vuonna niin käynyt. 

Alkuvuosi meni kinttu paketissa, sitten jännitettiin mahtuuko enää ikinä mikään kenkä ihmisen jalkaan. Kevät jäi kokonaan välistä pois, sillä takatalvesta siirryttiin suoraan helteisiin. Puutarhassa seurana ahersivat ihme toukat, jotka pitsittivät kesäkukat, ja kompostiasemalla viihtyivät kyyt.

Kesä loppui rytinään, kun isällä todettiin syöpä, ja töissä asiakas heittäytyi kakkapääksi. Sinänsä kakkapäisyydestä oli hyötyäkin, sillä lomautuksen aikana ehdin heittää isän tavarat kaatopaikalle ja isän hautaan. 

Loppuvuodesta sain mukavan uuden asiakkaan, mutta samalla paremman puoliskon ystävä kuoli yllättäen ja toinen sairastui syöpään. Että hurraa vaan.

Ensi vuosikaan ei järin seesteiseltä näytä, sillä töitä tuskin kovin monelle kuukaudelle riittää, ja sydäntä kaihertaa koiran mummoutuminen. 14-vuotiaalla tuskin kovin monta syntymäpäivää edessä on. Ja herraisä, onhan tässä itsekin ens vuonna jo 50+++ (vai pitäisikö jo sanoa 60-)!

Mutta se olkoon vuodelle 2024 kunniaksi, että löysin kutomisen ilon. Koipi paketissa oli aikaa istua sohvalla kutomassa ja katsomassa päivätelkkaria – ihan parasta! Nyt on kesytetty kirjoneuleet, raglanit ja jopa hahtuvalangat. Joulupukki oli viisaasti käynyt Nurjassa ja toi mukanaan vyyhdinpuun ja kerijän, joten ensi vuonna saa kutoa neuleet kauniisti kakutetuista lankavyyhdeistä.

Mehtäsä

Isolla kirkolla carbonaralla. Kuvituskuva.

Tuntuu käsittämättömältä, että vielä muutama vuosi sitten pystyttiin kesäkeittiöstä seuraamaan, kun pikkuinen havanna kiersi tontin. Sillä oli nuorempana nimittäin tapana lähteä kierrokselleen, kun aloimme grillata ja palata tismalleen sillä sekunnilla, kun ruoka plätkähti lautaselle.

Tänä talvena, kiitos jumalattoman lumentulon, olen havahtunut siihen, että entisestä pellonpohjasta on kehkeytymässä metsä – puiden oksat kun ovat lumen painosta estäneet kulun tontilla tehokkaasti. Toki metsä on hyvin koivupainotteinen, paikoin suorastaan läpitunkematon koivutiheikkö, mutta on siellä muutama huonoista kasvupaikoista pelastettu kuusi ja pari mäntyäkin.

Kivaltahan tuo puiden (ja kesällä jättipalsamin, grrr….) peittämä alue näyttää, ja näin lumisena aikana ihan talven ihmemaalta. Jotenkin tämä talvi avasi ihan uuden näkökulman tontin luonnontilaiseen osaan ja kannustaa entisestään hankkimaan Pirilästä niitä kymmenen euron puuntaimia. Toistaiseksi japaninsiipipähkinä on ainoa, joka ei ole lähtenyt tuossa osassa tonttia kasvuun. Muut jalopuut ovat edelleen hengissä. Joskin taisin maalata itseni nurkkaan kynäjalavan kanssa, sillä se on kuulemma rauhoitettu laji. Eli jos menisin sen paikkaa pihassa siirtämään, tekisin rikoksen. No, ainakin toistaiseksi se tuntuu kasvavan ihan hyvällä paikalla.

Jotain kivaa lehtometsän aluskasvia olisi tuonne istutettava, josko sellaisen saisi siellä menestymään. Uskaltaisikohan yrittää siirtää pienen palasen karhunlaukkaa etupihan kukkapenkistä? Ja atsalean haluaisin, joskin se tarvinnee happamamman kasvualustan.

Ruokalassa tapahtuu

 

Vielä itsenäisyyspäivän aamuna osterivinokkaat olivat nuppineulan nupin kokoisia, mutta nyt jo niin kookkaita, että ne vinokkaiksi tunnistaa. Aivan käsittämätön kasvuvoima! Siiliorakaskin on pullistunut kasvualustastaan, mutta ei sitä vielä sieneksi tunnista. Näyttää vain epämääräiseltä beigeltä klimpiltä.

Inkivääri on kasvanut maltillisesti. Näköjään tykkää olla kasvivalon alla, sillä normaalisti se olisi venähtänyt senttikaupalla parissa päivässä valoa kohti kurkotellessaan. 

Ja kuten kuvasta näkyy, chilit ja munakoisot ovat alkaneet itää, Cream fantasy tuttuun tapaan etunenässä. Paprikat antavat vielä odotuttaa; vain yksi Apelsin krasny on popsahtanut mullasta kookoksesta. Noinkohan edellisessä postauksessa jinxasin niiden kasvun... No, vielä on siemeniä jemmassa uusintakylvöön.

Ihan hyvältä kuulostaa sieni-inkivääri-chili-paprika -kombo. Kyllä sillä nälkä talttuisi.

Suihkuseurapiiri

 

Hyvissä ajoin aloin syksyllä katsella marketin inkiväärihyllyä sillä silmällä, josko löytyisi yksilö, jossa olisi jonkinlainen itusilmu näkyvillä, mutta eihän täällä sellaisia myydä. Lopulta Stockan Herkusta löytyi brasilialainen, itusilmuinen inkivääri, joka muutti Kangasalle.

Inkiväärin kasvattamiseen löytyy miljoona ohjetta, jotka ovat ristiriidassa keskenään: pitää leikata palasiksi - ei pidä. Pitää idättää vedessä - ei pidä, yms. yms. Itse lillutin tuota yksilöä vedessä pari viikkoa, kunnes havahduin mustiin homepilkkuihin. Sitten siirsin inkiväärin ruukkuun, mutta minkäänlaista kehitystä ei tapahtunut. Nyt, oltuaan kaksi viikkoa kasvivalon alla ja lämpömaton päällä, hän suostui vienosti vihertämään silmunsa. Mutta eipä se vielä mitään takaa. Ennenkin olen saanut inkiväärin itämään, mutta sitten se on yhtäkkiä heittänyt henkensä.

Koska olen rikas perijätär, hankin inkiväärille pari kumppanuuskasvia Satohuoneelta. Satohuoneen ihania osterivinokkaita ollaan syöty jo vuoden verran: pannulla pyöräytettyinä, grillattuina, pizzan päällä... Hankin siis joululahjaksi itselle grow kitin, jossa oli osterivinokaskasvattamo sekä siiliorakaskasvattamo, sillä en ole eläissäni syönyt siiliorakasta (englanniksi räyhäkkäästi lion's mane).

Sittenhän ihminen havahtui siihen, että joulukuu on ovella, joten inkivääri sai tehdä lämpömatolle tilaa, sillä tänään alkoi esikasvatus 2025! Chileistä multiin meni kaikki viime vuoden lajikkeet: Sugar rush stripey, Aji fantasy stripey, Cream fantasy, Sugar rush amarillo, Aji Guyana, Lemon spice ja Rocata, sekä muutama ilmaissiemenenä saatu koristechili. Isänmaallisuus sai pienen kolauksen, sillä Zazu-paprikapussista löytyi vain 4 (!) siementä, kun taas Seemnemaailmasta ostettuja Timiaa ja Apelsin krasnyä oli toistakymmentä per pussi. No joo, eihän Nelson garden suomalainen ole, mutta sitä myydään ylivoimaisesti eniten suomalaisissa siemenkaupoissa. Täytyy toivoa, että Zazut sitten kans itävät. 

Itäminen jännittää rahanmenon lisäksi siitäkin syystä, että ensimmäistä kertaa on idätysalustana kookoskuitu, kun sitä Clas Ohlsson myi halvalla. Hulautin sekaan vielä perliittiä, joten ainakaan tiiviydestä ei voi kasvualustaa syyttää.

Jälleen on siis se aika, että aamuisin käydään napsauttamassa kasvivalo päälle, toivotetaan kasvatteille hyvää huomenta ja huiskitaan suihkepullon kanssa ympäriinsä, sillä sienikasvattamojakin täytyy suihkautella aamuin illoin.