Toiseksi viimeinen ulkopäivä

Jälleen on pakko aloittaa postaus lauseella: "Kun ei ihan just sillä hetkellä satanut, niin..." - puutarhuri pääsi viimeinkin ulos. Neljä pakkasastetta oli yön aikana runnellut loputkin herkkikset, kuten daaliat, kompostikuntoon, enkä halunnut enää riskeerata juuresten kanssa, joten tuli aika laittaa puutarha talviteloille. Porkkanoita, palsternakkoja, puna- ja raitajuuria oli vielä ämpärillisen verran maassa, joten niitä nykiessä vierähti hetki jos toinenkin. Samalla huomasin, että taas joku (kaveri ehdotti vampyyriä) oli käynyt noukkimassa istuttamani valkosipulinkynnet ylös. Jo toinen kerta tänä syksynä!

Tyhjäksi jääneet kasvimaat saivat uumeniinsa höyryäviä lapiollisia tuoretta kompostia. Plantagenista edellisenä päivänä hankitut syyskasvit asettelin ruukkuihin pihaa piristämään (maltoin sentään olla ostamatta niitä kaikista räikeimmän värisiä kanervia).

Kasvihuoneessa oli vielä muutama paprika, chili, korianteri ja rucola, mutta eipä niistä ruokapöytään enää ollut. Kyllä harmitti vietävästi heittää paprikoita pois. Edellisellä viikolla olin jo parhaimpia yksilöitä napsinut talteen, vaikka ne yhä vihreitä ovatkin. Chef on niitä kiitettävästi upottanut wokkeihin.

Aika karulta kasvihuone näytti märän kesän ja syksyn jäljiltä. Pleksit olivat virheässä limassa, ja siellä täällä lattialla homeisia kasvinosia. On kova kuuraaminen edessä, jotta saa kasvarin siistiin talvikuntoon ja käyttökelpoiseksi taas ensi keväänä. Lehtokotilokin sieltä löytyi! Se tästä puuttuikin, että kasvihuoneesta tulee etanoiden bistro!

Vielä täytyy ens vuoden mullat tilata pihalle odottamaan, jotta ei tarvi keväällä tuskailla routivan hiekkatien kanssa. Viimeinen ulkopäivä kuluukin sitten hedelmäpuiden ja muiden rusakoitten suosikkien verkottamiseen. Sitten taas istutaan muutama kuukausi pimeässä sisällä ja selataan siemenfirmojen sivuja.