Valmistus alkoi edellisenä päivänä, jolloin paistin pintaan rubattiin Parhialan pastramimausteseosta. Paisti käärittiin tiukkaan kelmuun ja laitettiin jääkaappiin maustumaan.
Seuraavana päivänä liha otettiin huoneenlämpöön noin tunniksi. Mausteseos siivottiin pois, ja liha sai mukavan värin pintaansa pannulla voi-öljyseoksessa. Paistomittari tökättiin paksuimpaan kohtaan, ja paisti laitettiin uuniin 150 asteeseen, kunnes sisälämpö oli 52 astetta. Sen jälkeen paisti pääsi levähtämään folion alle.
Lisukkeeksi valikoitunut parsakaali höyrytettiin ensin lähes kypsäksi ja sen jälkeen paahdettiin vielä pannulla öljy-hasselpähkinä-hunajaseoksessa.
Muistatko, miten lapsena otti päästä, kun joka tuutista tuli hirvenlihakeittoa? Ja nyt ottaa päästä, kun sitä ei niin vaan saakaan!
VastaaPoistaJoo, ja tyrmistyttävintä on se, että jotkut metsästäjät mieluummin heittävät edellisvuotiset lihat roskiin kuin antavat/myyvät niitä eteenpäin uuden sesongin alkaessa. Luulin moista vain urbaaniksi legendaksi, kunnes törmäsin kollegaan, jonka puoliso tekee noin :-0
PoistaNyt kyllä vetää sanattomaksi. Voisin aloittaa vaikka riistan ja ruoan kunnioittamisesta, mutta hiipukoon pamfletti syvään huokaisuun ja pään puisteluun.
PoistaJep. Jos ne pirkule vieköön ampuvat tuon meidän lähimetsän naaraan, joka uskollisesti pusaa joka vuosi 2 vasaa meidän koirien suureksi virikkeeksi, niin saavat kyllä nauttia sen lihan suurella hartaudella ja kalliin punaviinin kanssa!
Poista