Joutomaasta keittiöpuutarhaksi

Kun olen 11-vuotisella puutarha- ja 10-vuotisella keittiöpuutarhauralla jo melkein päässyt Eero ja Sinikka -kategoriaan (tiedättehän sen joka puutarhalehdessä haastatellun eläkeläispariskunnan, joka on hoitanut pihaansa jo 40 vuotta 24/7), täytyy Akvista (pikkusisko extraordinaire, joka ei kuitenkaan näin pahalle raksatyömaalle muuttanut) lohduttaa blogaamalla matka savisesta joutomaaplätystä (kuva 1) saviseksi keittiöpuutarhaksi (kuva 2, sama kohta oikealta kuvattuna 9 vuotta myöhemmin).

 

Menimme siis vuosia sitten haaskalle, kun toisille ei upouusi talo, farmariauto, vauva ja kultainennoutaja tuoneet onnea, vaan ensiksi mainittu meni myyntiin 2 kuukautta muuton jälkeen (onnen avaimethan ovat upouusi talo, farmariauto ja 3 pientä tyttökoiraa). Pihalta oli kaikki pintamaa kuorittu pois ja pohjasavi jätetty jäljelle, ja takapihalle oli käsittämättömästi, ja vaarallisesti, pengerretty reilun metrin pudotus toiselle saviplätylle. Eikä meillä ollut aavistustakaan puutarhanhoidosta (onko vieläkään?).

 

Jo ensimmäisenä kesänä pengerrys tasoitettiin muun pihan tasolle ja kaiken tuon saven päälle lisättiin kerros multaa (wrong!!! Ois pitänyt yrittää saada jostain muhevaa hevosenkakka-kompostimixiä, sillä steriilissä myyntimullassa ei madot viihdy, joten multa jää lillumaan savipatjan päälle, eikä sekoitu siihen) ja sen päälle kylvettiin nurmikkoa (wrong!!! Ois pitänyt tehdä ensin puutarhasuunnitelma, istuttaa puut ja pensaat, ja sitten vasta katsoa, mihin kohti tarvitaan nurmikkoa, jos tarvitaan).

Seuraavana vuonna Luigi sitten sai nikkaroida ensimmäisen kasvulavan rouvallensa, ja siitä se mopo pikkuhiljaa karkasi. Pari vuotta tyydyimme yhteen kasvimaahan, mutta sitten niitä alkoi tulla 1/vuosi –tahdilla lisää. Ja kukapa nyt kasvimaihin tyytyisi! Argumentin ”kyllä sua sitten harmittaa, jos mää kuolen, etkä ollut ajoissa hommannut meille kasvihuonetta” jälkeen tuontiliike Ukkosen jamppa kurvasi pihaan 8-neliöisen Sun-kasvihuoneen kanssa, ja rehevää suomen kieltä ladellen Luigi kokosi sen kasaan saksalaisten ohjeiden kera. Muurasi sille vielä perustan, jottei vaimo lyö päätänsä joka kerta oven karmiin (en ole pitkä, vaan kömpelö).

Sen verran oltiin fiksuja, että alusta pitäen päätettiin keittiöpuutarhan paikaksi talon toinen pääty, joten hyötykasvit löysivät helposti paikkansa, eikä niitä ripoteltu pitkin tonttia. Näin on helpompi nähdä yhdellä silmäyksellä, mitä on kypsymässä viikon menuun. Terassiremontin ansiosta jäi ylimääräistä reunusaitaa, joka sitten titchmarshilaisesti päätyi reunustamaan keittiöpuutarhasta ihan oman huoneensa muun puutarhan keskelle. Luigi nikkaroi pari pergolaa porteiksi, ja puutarhurin suureksi urakaksi jäi niiden koristeleminen kärhöillä.

 

Muutama hedelmäpuu on jo tuolla tullut tiensä päähän, useimmiten vesimyyrän tai rusakon avustamana, ja vadelmat, luumut ja kirsikat juurivesovat minkä kerkiävät. Kasvihuone 3.0:sta haaveillaan joka vuosi (1.0:ssa oli muuratut kasvualtaat, 2.0:ssa vapaata lattiatilaa, 3.0 tulee olemaan ISO ja hieno ja ihan sikapaksusta kennolevystä, ja sinne mahtuu pieni pöytä ja tuolit iltapäiväteen/virkistävän valkoviinin juontia varten). Muuten tuo osa puutarhaa saa olla sellaisenaan. Se loppuosa taasen, noh, se onkin sitten jo toinen tarina.

 

Joko Akvis lohduttui?