Satoa odotellessa

On sitten ilmoja pidellyt! Jos ei tuule niin että tukka lähtee päästä ja kurpitsan varret katkeilee, sataa vettä solkenaan. Ei ihme, että satokausi on 2 viikkoa myöhässä. Kurpitsat jurovat kylmissään, eivätkä ole kasvaneet pätkääkään sitten kesäkuun alun, vaikka nököttävätkin muhevassa, hevosenkakkalannoitteella terästetyssä mullassa. Vain yksi kesäkurpitsa on jaksanut tehdä kukan, mutta eipä siitäkään hyötyä ole, kun ei ole pölyttäjiä.

Kaalit onneksi kestävät kylmää ja ovat kasvaneet niin muhkeiksi, ettei hyönteisverkko enää yllä niitä kunnolla kattamaan. Tällä hetkellä satoa tosin saadaan vain Nero di Toscanasta (sain ilmaissiemeniä ja yritän edelleen opetella tykkäämään lehtikaalista. Vaikeaa se on.) ja kyssäkaalista. Muut antavat vielä odotella.

Ainoa hyvä puoli kylmässä on se, että kerrankin saadaan satoa pinaatista! Yleensä pinaatti vain innostuu kukkimaan, eikä tee kuin kourallisen lehtiä. Nyt saadaan surutta turauttaa niitä aamiaismunakkaaseen ja piirakkaan.

Kun sade hetkeksi taukosi, päätin käydä pottupenkissä kokeilemassa onneani, vaikkei perunat vielä kuki. Jesterin piti olla aikainen lajike, mutta sen perunat ovat vielä minipieniä. Annabelle sen sijaan yllätti jo muutamalla ihan syömäkokoisella perunalla, joten saadaan tänään tehtyä grillilohen kylkeen pieni peruna-kyssäkaalisalaatti. Jahka sade taukoaa.

Jos on pirkanmaalaisia kuulolla, niin käykääpä hakemassa Tolvilan kartanosta luomukaritsaa, jahka niiden makasiini on seuraavan kerran auki. On meinaan aivan järisyttävän laadukasta, mehevää ja mureaa lihaa! Juhannuksen alla käytiin hakemassa sieltä 2 kassillista lihaa, ja tähän mennessä ollaan rosvopaistettu 1 viulu ja grillattu entrecôtea ja paistia. Kaikki järjestään uskomattoman hyvää. Ei olisi uskonut, että vielä löytyy lihaa, jonka laatuun ja makuun ihastuu näin täysin.