Talviloman kohokohta: Dining 26

Vuoden alussa Tampereen parhaimman ravintolan Hellan & huoneen omistaja Arto Rastas avasi Dining 26:n, joka keskittyy välimerellisiin makuihin. Muuta ravintolaa emme edes harkinneet talvilomaa (ennemminkin kyllä mega hermopaineviikko kuin loma) juhlistamaan, sillä menu vaikutti niin mielenkiintoiselta. Koska olemme mezeistejä, eli rakastamme maistella erilaisia pikkuannoksia, valitsimme 7 ruokalajin tasting menun.

Aluksi pöytään kannettiin kurpitsaa ja burrataa mantelileivän kera sekä lohi-kampasimpukkacarpaccio, jonka päällä oli kesäkurpitsasalsaa. Hienot annokset: toisessa pehmeää mozzaa ja mehevää kurpitsaa, toisessa taas raikas carpaccio ja ihanan kirpsakka salsa. Saimme myös tulikuumat, uunituoreet pitaleivät, joiden kyytipoikana oli tzatzikia. Oli ehdottomasti parhaimmat pitaleivät ikinä ja käytimmekin hyvän tovin

niiden analysointiin, että millä ihmeen taikuudella ne oli leivottu. Maku oli mukavan hapan ja kuminansiemenet olivat kiva mauste; tuoksussa oli selkeästi hiivaa, eivätkä jauhotkaan olleet ihan valkoista vehnää. Tuommoisen kun osaisi kotona replikoida!

Illan huikein annos oli kuitenkin seuraavana: harissalla
maustettu härkätartar, jossa sitruunaa, kaprista ja jogurttikastiketta. Harissaa oli käytetty taidokkaasti. Se ei ollut tulista, eikä peittänyt lihan makua, vaan pikemminkin nosti sen paremmin esille. Annokseen toi suutuntumaa pienet, raksahtelevat siemenet, jotka arvioimme nigellansiemeniksi.

Toisena annoksena tartarin rinnalle tuli oliivisuolalla maustetut, paahdetut punajuuret, jotka lapioitiin suuhun, ennen kuin ehdittiin ottaa kuva. Muistin kuitenkin kirjata itselleni ylös, että kun ensi kesänä

saadaan omia punajuuria, täytyy kokeilla yhdistää niitä vihreiden oliivien kanssa. Niiden maut sopivat tosi jännästi yhteen.

Sitten joku ajatustenlukija oli keksinyt yhdistää rouvan suosikit vihersimpukan ja fenkolin. Simpukoita maustoi
anisvoi, joka oli pakko epähienosti ryystää kuoresta, kun oltiin tässä vaiheessa ahmittu jo ne pitaleivät. Fenkolin marinadia mietittiin tovi, mutta epäilisin sen olleen veriappelsiinista tehty. Niin, ruokaihmisten ravintolavisiitit tuppaavat menemään pohtimiseksi ja analysoinniksi, mutta kyllä me ihan oikeasti nautittiinkin.

Simpukoiden lisukkeeksi tuli kipollinen tabboulehia, josta riitti myös rapsakalle, mutta sopivan pläskiselle possunkyljelle, jonka kanssa tarjottiin myös kastanjapyrettä ja todella hyviä, paistettuja siitakkeita.

Illan päätti hyvin itämaisen tuoksuinen ja makuinen jogurttivanukas, joka oli maustettu ruusulla ja metsähunajalla sekä pähkinäkeksillä. Nam. Tämän jälkeen olimmekin niin täynnä, että uni olisi maittanut saman tien.

Illan viinipaketti koostui tietysti Välimeren alueen viineistä. Mukana oli täysin tuntemattomia rypäleitä, pääasiassa sen takia, että osa viineistä

tuli Kreikasta, jonka viinejä ei ole juurikaan tullut makusteltua. Viinit olivat mielenkiintoisia, mutta eivät kovin ihmeellisiä. Ruualle sopivat ihan OK, mutta huippuelämyksiä ei niistä irronnut. Kaadot olivat mukavan maltillisia, ja tarjoilija opasti kaataessaan, mille annokselle/annoksille viini oli tarkoitettu, joten ei tarvinnut arpoa horaistako lasillisen kertakulauksella vai sipatako säästellen seuraavaan ruokalajiin asti.

Ravintolan chilivalinta on mainitsemisen arvoinen. Chilillä ei haettu tulisuutta, vaan makua, joten annosten punaiset pipurat pystyi huoletta haarukoimaan suuhunsa.

Palvelu oli iloista ja reipasta, ruuat tulivat sopivassa tahdissa pöytään, eikä laskuakaan tarvinnut minuuttikaupalla odotella. Holillinen ilta maksoi 100 € ja holiton 68 €. Hintansa väärti ja todella hieno kokemus. Varmasti tullaan toistekin.

Ja se mega hermopaine? Jollakin on tänään työhaastattelu! IIIIIKKKKK!!!!