Fines herbes ja oppi

Ihana puutarhaguruni piipahti eilen pihassa ja toi heinolalaiselta mysteeripuutarhalta löytämiään yrttejä. Että oli kuin ois +20-asteinen ja aurinkoinen joulu tullut ihmiselle! Mielettömän hyväkuntoiset yrtit ja huumaava tuoksu.

Toissa talvena meidän pihasta kuolivat sekä laajalle levinnyt piparminttu että laajemmalle levinnyt omenaminttu. Niinpä tilasin gurulta minttuja, mutta en tietenkään malttanut tyytyä taviksiin, vaan tilasin kirpsakkaa appelsiiniminttua ja suorastaan parfyymisen aromaattista banaaniminttua. Ei noista tzatzikia tehdä, mutta salaatteihin ja grillinyytteihin sopivat varmaan mainiosti.

Pari vuotta sitten guru toi ekan kerran oliiviyrttiä, ja nyt ollaan suorastaan addiktoiduttu siihen ja käytetään sitä tukkokaupalla marinadeihin ja hitusen pienempinä määrinä salaatteja maustamaan. Sitruunatimjamiakin tilasin, kun onnistuin yhden kappaleen sitä taas tappamaan. Viimein tajusin (ja Campasimpukka sanoi huomanneensa saman), ettei timjami viihdy samassa ruukussa kaverin kanssa, vaan vaatii kokonaan oman ruukkunsa. Niinpä tuo yksilö majailee nyt vanhassa, peltisessä kastelukannussa. Gurun äiti kuulemma käyttää sitruunatimjamia juustojen kanssa. Ihan täydellinen makuyhdistelmä; enpä ole koskaan osannut edes ajatella!

Kauden yllättäjä oli valkosipuliyrtti. Jotenkin odotin karkealehtistä, heinämäistä kaveria, mutta se olikin hopeahtava, nahkealehtinen kasvi, jossa aivan täydellinen, uunissa paahtuneen valkosipulinkynnen maku. Huikea! Toivottavasti säilyy pitkään hengissä, jotta saadaan siitä satoa pitkälle syksyyn.

Uutta oli myös vihannestatar. En osannut oikein odottaa mitään, mutta sain kirpeäntulisen, hitusen saippualta maistuvan yrtin, jota kuulemma myös Vietnamin korianteriksi kutsutaan. Korianteria en tuosta löytänyt yrittämälläkään, mutta jännän eksoottinen maku siinä oli, ja chef ihastui siihen heti.

Alkoi kyllä harmittaa, ettei Pirkanmaalta löydy vastaavaa yrttien aarreaittaa. Joku taimitarha mainosti yrttejään, mutta ne olikin sitten niinkin eksoottisia kuin tilli, persilja ja korianteri, huoh. Jostain pitäisi vielä saada curry-yrttiä ja sieniyrttiä.

Ja se oppi? Muutamaan otteeseen olen tuskaillut minipienten siementen kanssa ja sitten todennut, ettei minusta ole kasvattamaan kasveja, jotka saavat alkunsa pölyhiukkasen kokoisista siemenistä. Todistin itseni vääräksi. Valoahan ne vain tarvii, ei sen ihmeempää. Tammikuussa yritin kylvää ananaskirsikkaa ja sain aikaiseksi nuppineulan kokoisen huitulan. Maaliskuussa kylvin loput 4 siementä kokeeksi kasvihuoneeseen, ja niin vain tekivät 4 terhakkaa ja tanakkaa tainta - hurjista yöpakkasista huolimatta. Ehkä ens vuonna vois yrittää taas varsisellerin kasvattamista. Ehkä.