On sitä puutarhahenkilö ihmeissään, kun retiisit, rucolat ja pak choit kasvaa kasvimaalla täysin koskemattomina, ilman harsoja yms. suojaa. Normaalisti tähän aikaan sirkkalehdet ovat silkkaa pitsiä kirppojen hampaiden jäljiltä. Onhan nuo pienet alut ilo silmälle, mutta kun linnunpöntöissä on täysi hiljaisuus, niin ehkä sitä sittenkin mieluummin ottaisi kirppainvaasion ja muutaman västäräkin ja kirjosiepon sitä verottamaan. Kirppoja varten hankin Biotusista (kyllä, inhoan ksen-taivutusta, vrt. Thomaksen/Thomasin) keltaisia liima-ansoja, joilla ajattelin kaalikasveja leyhyttää ja liimata pomppivat kirpat kiinni. Säästyvät nyt sitten ensi vuoteen, elleivät kirpat tee myöhäistä entrètä.
Yllättävän hyvin kasvimaalla kaikki itää, vaikka jäivät yöpakkasten kopristamien ja lumisateiden kuorruttamien harsojen alle ja nyt kärsivät pölisevästä kuivuudesta. Naapurin savupiipussa pesivät naakat eivät jostain syystä ole huomanneet härkäpapuja eivätkä sipuleja, joten nekin saavat kasvaa rauhassa.
Kasvihuoneesta häädin jo kaikki kaalit ja maissit ulkoilmaan. Kaalit ovat harson alla turvassa ohikiitäviltä kaaliperhosilta. Jostain syystä lehtokotilot ovat mieltyneet uusiin kasvilaatikoihin; liekö syynä pinkki väri tms. Onneksi laatikoiden laidat ovat sen verran korkealla, että kotiloiden lima ehtii hyytyä ennen kuin pääsevät kasveihin käsiksi. Joka aamu saa laatikoiden reunalta napsia kuivuneita kotiloita.
Kurpitsat siirsin roskakoreihin, mutta saavat vielä odotella öiden lämpiämistä ennen ulkoistusta. Huomasin saaneeni aikaan vain 2 kesäkurpitsaa, joten laitoin niitä vielä pari kylvöön. Eivät mitään suosikkikasveja ole, mutta tekevät nopeasti satoa ja ovat monikäyttöisiä, joten on niitä hyvä muutama olla olemassa.
Lungo di Firenze tosin kaipaisi jo kovasti ulos, sillä sen juuret tulee potin ulkopuolelle. Ehkä sitten lauantaina päivällä, jahka yöpakkasten jäljiltä kuura on sulanut >:-/
Välillä on katse harhautunut kasvihuoneen ja -maiden ulkopuolelle. Siinä tuli huomattua, että ylimääräinen säkki hiekkaa + kasvihuonetyömaalta ylijääneet laatat = kukkapenkin reunus. Näin sitä on ihminen 29 vuodessa hämäläistynyt, että melkein 10 vuotta jaksoi ruohonleikkuun jälkeen saksilla nykertää tuon typerän kukkapenkin reunan, ennen kuin tarttui oikeasti toimeen ja rupesi tekemään kunnon reunusta, minkä päältä voi ruohonleikkurilla huristaa. Laatat tosin loppuivat jo ennen urakan puoliväliä, mistä hanuri ja reidet kiittävät. Pakko nyt pitää pari vapaapäivää ennen kuin saadaan lisää laattoja ja urakka voi jatkua. Toivottavasti silloinkin naapuri luukuttaa typerän pakettiautonsa typeristä kaiuttimista typerää eurohumppaa. Lisää meinaan aggrea sen verran, että savimaan lapiointi sujuu ihan leikiten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti