Haavi auki

 

Nokkosperhosia :-0 Kun tänne muutettiin, nokkospuskat kuhisivat nokkosperhosen toukkia ja perhosia oli paljon. Sittemmin nokkosperhoset hävisivät ja tilalle tuli neitoperhoset. Sen jälkeen menikin monta vuotta pelkkien kaaliperhosten kanssa (kiitos vaan miljoonista toukista kaalikasveissa), kunnes tänä vuonna on nokkosperhosia näkynyt runsaasti - niin runsaasti, että niitä saa haavin kanssa pyydystää sisätiloista harva se päivä. Myös leppäkerttuja on hämmästyttävä määrä, kuten myös lehtokotiloita.

Joku Instagramissa kehotti poimimaan kotiloita, mutta voi hyvänen aika, kun plantaasia on 6500 m2 ja siellä täällä kotiloita keikkuu nokkosten oksilla. Niitä on niin paljon, ettei ihmisikä riitä niiden poimimiseen, eikä maaston muodoista ja kasvillisuudesta johtuen edes joka kohdassa pääse niin lähelle, että ylettyisi. Olen tyytynyt nyppimään niitä yläpihalta ja alapihan puolella tallon kuoliaaksi kaikki vastaan tulevat kotilot. Joku liputti luonnon monimuotoisuuden puolesta myös kotiloiden kohdalla, mutta aika yksimuotoista tämä nyt on, ja se muoto on spiraali.

Loman siivousteema on edennyt kiitettävästi. Olen siivonnut pihaa, tukkaa, koiran tulehtuneet korvat ja vaatekaapin. Seuraavaksi siivotaan pentukoiran irtoamattomat maitokulmahampaat. Säilöntä on ollut lähinnä pestoamista ja kurkkujen etikoittamista. Itselle muistutukseksi, että Bella-kurkkua ei kannata enää hankkia. Melko mauton turhake on se. Alouette-peruna alkaa olla sillä mallilla, että sitä voisi säilöä pakastimeen, ja kohta on osa viinimarjoista valmiit mehustukseen. Valkosipuleista nypin jo pois Sabagoldin ja Unikatin, kun kellastuivat pahasti kastelusta huolimatta. Alexandra sen sijaan vielä porskuttaa isoja ja vehreänä. Sen verran on valkosipulilajikkeita tullut kokeiltua, ettei ole Alexandran voittanutta.

Tänään on vuorossa punajuurten lindströmöittäminen punalaputetun luomukaritsan kanssa. Jostain kumman syystä kauriit ovat pysyneet pika-pikaa häkkäämiemme kompostikehikkoviritelmien takana (ehkä eivät halua hypätä ylämäkeen), joten punajuuret ovat säästyneet turvilta. Kauriita kyllä tontilla liikkuu, viimeksi eilen hätyytettiin koirien kanssa liikkeelle emä ja kaksi vasaa, jotka torkkuivat tontin polun varressa. 

Sivistys on jäänyt pahasti muiden hommien varjoon tällä "lomalla". Jotenkin vaan ei pääse niin rentoon fiilikseen, että voisi uppoutua kirjaan. Aivot kiitää ihan liian lujaa edelleen, kun tottuivat viime vuoden aikana kovaan haipakkaan.

Lämmön vuoksi olemme saaneet tutustua tämän kylän yöelämään. Nukumme kaikki mahdolliset ovet ja ikkunat auki ja olemme saaneet herätä mm. naapurin puhelimeen kailottamiseen klo 00:15, kurkiin (<3) ja siihen, että joku 02:23 karjuu jossain "Herätkää, herätkää!". No, herättiin. Vai olikohan kyseessä uskonnollinen herätys? No, semmoiseen ei herätty.

PS. Kuvassa on ihka ensimmäinen kasvattamani punakaali. Jos lehtokotilot suo.