Kesäloma on tänä vuonna "loma", kun parempi puolisko on töissä, eikä lomaa saanut pitää kuin pienissä pätkissä. Itsekseen ei viitsi lähteä mihinkään kökkimään, eikä deltavariantti innosta lähtemään pääkaupunkiin pyörimään, joten tämä keskimmäinen lomapätkä tulee vietettyä kotona. Pakko kuitenkin keksiä jotain teemaa lomalle, jotta pääsee irti työmoodista, vaikka näillä samoilla etätyöhoodeilla pyörinkin. Viime viikolla jo katselin taloa ja pihapiiriä sillä silmällä ja lomateemaksi muodostui SSS: siivous, säilöntä ja sivistys.
Tämä ensimmäinen lomapäivä menee pilkunpoistossa, eli ikkunoiden pesemisessä, vaikka edelleen ovista tunkee naapurin raatokärpäsiä kymmenittäin joka päivä. Ei vaan pysty enää katsomaan likaisia ikkunoita. Pestään ne sitten pakkasten tultua uusiksi, kun ne kuitenkin joka päivä pilkuttuvat, kunnes kylmä tappaa kärpäset. Vaatekaapitkin pitäisi käydä läpi ja hyllyt pyyhkiä, kun ei puoleentoista vuoteen ole tullut käytettyä juurikaan muita kuin lökövaatteita (käyn nykyään kaupassa jopa ilman meikkiä!). Ei ole hajuakaan, mitä kaikkea vaatekaapeista edes löytyy.
Säilöntää odottavat kurkut ja basilikat. Ensiksi mainitut sukeltavat etikkakylpyyn ja basilikat päätyvät pestoksi. Sokeriherneet kasvavat kasvimaalla sen verran vauhdikkaasti, että niitä voisi jo ryöpätä pari pussillista pakkaseen. Ovat ihania talven keitoissa ja wokeissa. Kesäkurpitsaa on patukkakaupalla jääkaapissa, joten niistäkin täytyisi fantasioida jotain.
Sivistystä ajattelin harrastaa iltapäivisin, eli lukea, lukea ja lukea; kirjoja ja akkainlehtiä suloisesti sekaisin, lomittain ja päällekkäin. Ei ole tullut aikoihin luettua juurikaan muuta kuin sanomalehtiä, mutta nyt on aikaa heittäytyä kirjojen vietäväksi. Aion harjoittaa myös ruumiinsivistystä käymällä Kangasalan uusimmassa kuppilassa, joka näyttää mukavasti keräävän ruokailijoita terassilleen. Jonain päivänä voisi uhmata helteistä bussia ja kasvomaskia käymällä Tampereella. Tee on sen verran lopussa, että täytyy käydä Ratinan Take-T:ssä, vaikka siellä palvelu on aina niin tuskaisen hidasta, että tekisi mieli alkaa huutaa. Viime aikoina olen tykästynyt afrikkalaisiin teelaatuihin (teihin?), joten voisi niitä ottaa pari pussillista. Ruandalainen OP Rukeri oli niin hyvää, että sitä täytyy hankkia lisää, vaikka epähienosti sitä hutunkeitoksi kutsunkin.
Ja toki kesään kuuluu uinti ja pyöräily. Lähiuimarantaan ilmestyi sinilevää, mutta onneksi jututimme yhtä ohikulkijaa, joka kertoi toisesta uimarannasta vain 10 min ajomatkan päässä. Siellä olikin mukavan syvä hiekkaranta ja valtavasti kukkivia lumpeita.
Päivän hyvä uutinen on, että tänään aukenee toimiston kanssa samassa kompleksissa oleva Holiday Inn, 15 kuukauden tauon jälkeen. On ollut synkkää nähdä pimeä hotelli pimeine ravintoloineen joka kerta, kun on toimistolla piipahtanut. Hotellissa oli ekr paljon porukkaa, ja mekin käytiin siellä aamiaisella joka kuun ensimmäinen maanantai. Jospa se elämä tästä taas alkaisi.
Ja seuraavalle lomapätkälle varasin mökin, jotta pääsee edes viikonlopuksi tuijottamaan laiturin nokkaan. Törkeän, törkeän kallis viikonloppu, mutta toivottavasti sen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti