12 tainta sain aikaiseksi, mutta kurpitsoja tuli vain 6, tai oikeammin 4 ja kaksi puolikasta, kun kaksi kurpitsaa jäi onnettoman pieniksi. Sentään jotakin kumminkin, sillä viime vuoden sato oli surkeaakin surkeampi, ja ihminen tarvii pakastimeensa kilokaupalla kurpitsaa talven curryjä, lasagneja ja piirakoita varten (kurpitsa-pecanpähkinäpiirakka, kurpitsa-muskottipiirakka, kurpitsa-vuohenjuustopiirakka...).
Kaikista paras, ihanin ja rakkain Musquée de Provence ei tänä vuonna tuottanut satoa lainkaan, vaikka taistelun jälkeen sainkin 4 siementä itämään, joten se jää talven menusta pois. Yllättäjä oli Red d'Etampes, jonka eilen heitin uuniin paahtumaan. Sehän oli melkein yhtä hyvä kuin Musquée: mehevä ja makea. Koska se ei ole muskottikurpitsa, ei se ollut yhtä aromikas, mutta todella, todella hyvä kuitenkin. Melkein 3 kg sain pakastimeen.
Tänään uunissa paahtui True green hubbard. Mainostekstissä sanottiin, että sitä voi syödä raakanakin, mutta itse en siitä saanut raakana kovinkaan kummoista makuelämystä. Paahdettuna siihen syntyi muskottikurpitsalle tyypillinen verkkomelonin maku. Erittäin makoisa kurpitsa ja vieläpä satoisa, joten menee jatkoon.
Hubbard tullee Länsi-Intiasta, mutta nuo muut makoisuudet ovat ranskalaista alkuperää. Kiitos vaan ranskalaisille, kun olette kehittäneet hyviä kurpitsoja (mukaan lukien Potimarron). Eipä tarvitse muihin maihin kuikuilla, jos vielä tulee tarve etsiä uusia kurpitsalajikkeita.
(Tekstin otsikko on Googlen kääntämä, joten en vanno oikeellisuutta. Itse en moista kieltä halunut opetella, kun tuhlailevat niin kamalasti kirjaimia. Tuostakin otsikosta lausuvat käsittääkseni vain 11 kirjainta ja jättävät loput 10 ääntämättä, mokomat.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti