Viime vuoden keväällä ihmettelin kasvimaalle ilmestynyttä turpasta, joka sittemmin paljastui talvehtineeksi villirucolaksi. Turppaasta kasvoi hervoton puska kesän mittaan, mutta toisesta talvesta se ei enää selvinnyt. Onneksi joku ihana ihminen vinkkasi, että villirucola siementää tehokkaasti, joten tänä keväänä maltoin olla nyppimättä kasvimaalle ilmestyneitä sirkkalehtiä siinä toivossa, että joku niistä olisi villirucola. Ja oli! Kolme komeaa tainta on kasvamassa menetetyn tilalle.
Yhtä kummallista sirkkalehteä jäin ihmettelemään, ja siitähän kasvoi mongolianvaahteran taimi. Pistin taimen purkkiin ja annan kasvaa siinä syksyyn. Sitten taimi pääsee etupihan kukkapenkkiin kasvamaan vuohenputkien kiusaksi. Kaverinkin se saa, sillä kesäkeittiön kiveyksestä pilkisti kanukan siementaimi, jonka myös pelastin purkkiin kasvamaan.
Viime vuoden villeistä kasvimaakylvöistä hunajakukka siemensi niin runsaasti, että sitä kasvaa joka kasvilavassa. Olen harventanut sitä reilulla kädellä, kun on niin tilaa vievä tapaus. Mutta se on yllättänyt, että ollaan kovin kirpattomia! Kähäräsinappi kasvoi muhkeaksi ilman kirpan kirppaa, eikä retiiseissäkään näkynyt reikiä. Kaalikoita sen sijaan pölähtää pilvenä, kun kaalikasvien vierestä kulkee.
Juhannuksen puhteena oli vanhan aidan lautojen uusiokäyttö uutena kasvilavana. Vanhat kolme pikkulavaa ovat jo niin lahoja, että päätettiin korvata ne yhdellä isolla pitkulaisella lavalla. Laudat saatiin hiottua ja maalattua; nyt tarvisi saada ne kasattua ja vuorattua patolevyllä. Oma shownsa on maahumalan kitkeminen vanhojen lavojen vierestä ja maan kattaminen sen verran tehokkaasti, ettei sieltä heti kiipeä rikkoja uuteen multaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti