Koko puutarhaurani ajan olen syvästi inhonnut puutarhan laittamista talviteloille lokakuussa. Mikä sen ikävämpää kuin näpit jäässä pestä purkkeja ja potteja jääkylmällä vedellä ja tunkea kukka- ja valkosipuleita hytisyttävän kalseaan ja kosteaan multaan. Olenkin ottanut opikseni ja pyrkinyt ajoittamaan pesuhommat syyskuulle - sipulirumba kun on kuitenkin pakko tehdä vasta maan jäähdyttyä.
Vaan tänä vuonnahan se myrkyn lykkäsi ja piti syyskuun niin lämpöisenä, ettei parempi puolisko raaskinut poimia loppuja chilejä kasvihuoneesta ennen kuin vasta pari päivää sitten. Sen jälkeen sää muuttuikin kertaheitolla viileämmäksi, ja niinhän siinä kävi, että eilen pesin loput potit +3 -asteisella vedellä, ja tänään oli sama edessä kasvihuoneen kanssa. Onneksi on suht. aurinkoinen keli, joten kasvarissa tarkeni hinkuttaa tomaattien tahrimat seinät puhtaiksi.
Kun toukokuussa viimein saatiin uusi kasvihuone valmiiksi, laitoin kalusteet (= 3 hyllyä + mullipöytä) samoille paikoille kuin aiemmissakin kasvareissa, mutta totesin, että hyllykköjen kanssa turaaminen oli hankalaa, joten kasvarin tyhjennyttyä kokeilin asettaa hyllyköt pitkittäin kasvarin keskelle. Mutta ei sekään tuntunut toimivalta ratkaisulta, sillä se teki kulkemisen ja kastelemisen hankalaksi, joten testaan ensi vuonna sitä, että 2 hyllyä on kasvarin kauimmaisessa päädyssä ja yksi hylly keskellä lattiaa. Katsotaan, onko yrttien, esikasvatteiden ja pelargonien hoito siinä muodostelmassa helpompaa.
Eilen laitoin multiin Aleksandrat, Germidourit ja Ljubashat. Toivottavasti tuleva talvi on armollisempi valkosipuleille, ja saadaan kunnon sato sitten heinäkuussa. Vielä täytyy kahmia katetta kasvilavojen päälle ja tehdä syyskylvöt; sen jälkeen on keittiöpuutarha hoidettu tältä vuodelta. Paitsi että kaikki puutarhavälineet täytyy vielä huoltaa, jotta keväällä saa aloittaa kauden kiiltävin välinein - eikä pidä unohtaa hedelmäpuiden verkottamista. Naapurin kanojen ruokkima kettupopulaatio on tosin jälkiruuaksi syönyt meidän rusakotkin, mutta kaurispukki on alkanut morsiamensa kanssa käyskennellä lähipellolla.
Loput kukkasipulit saapuivat viimein loppuviikosta, mutta sateisen sään ja syyslomavieraiden vuoksi sipulit jäivät odottamaan. Kylmään maahan nekin joutuu siis istuttamaan, voi yäk. Täytyy muistaa keväällä olla asiasta kiitollinen - mikäli siis kukkaloistosta tulee niin hieno kuin pitäisi.
Siemenvaraston inventoin viime viikolla ja huomasin, että olin kahminut loppukesän alennusmyynneistä niin hyvän varaston (= sikapaljon siemeniä), ettei tilauksille ole tarvetta. Lehtikaalta olisin halunnut syyskylvöihin, mutta joka paikassa oli jäljellä vain sitä kähärälehtistä norsun nahkaa, joten lehtikaalin osalta jää nyt syyskylvöt tekemättä. Toivottavasti keväällä joku alkaa myydä Red russiania, joka nimestään huolimatta on se paras lajike edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti