Myskistä muskottiin

 

Tämän kauden Musquée de Provence

Alkaa pikkuhiljaa hiipiä kurpitsapaniikki. Kurpitsat kyllä lonkeroivat pitkin pihaa, mutta ovat tähän asti tehneet vain mieskukkia. Satonäkymät eivät siis järin huikeat ole. Yksi Eso on tehnyt pingispallon kokoisen kurpitsan, ja yksi Musquée on kuvassa näkyvällä asteella. Muissa ei näy alun alkua, vaikka kurpitsoja reilulla kädellä kylvinkin.

Pirilä tarjosi Nelson gardenin siemeniä alehintaan, joten gingkon kylkeen nappasin parit pussit Iznik-minikurkkua (en taida enää pitkiä kurkkuja kasvattaa. Ainoa makoisa lajike on ollut vanha kunnon Burpless tasty green ja sekin kalpenee Iznikille sekä maussa että satoisuudessa) ja Racer-kurpitsan. Ei olisi kannattanut, sillä Racer on jalostettu aikaiseksi ja satoisaksi lajikkeeksi, joten sen arvaa, että maku on jäänyt jalkoihin. 

Jostain nappasin Red etampe -kurpitsan siemeniä, kun hän ainakin kuulosti ranskalaiselta. No, oikea nimitys hänelle on Red d'Etampes, ja sen myötä Google johdatti ihmisen vanhaan tuttuun Seemnemaailmaan. Siellä pistin hakuun Musquée de Provencen, sillä sen siemenet alkavat olla lopussa. Tuolla nimellä ei maailman parasta kurpitsaa löytynyt, mutta kun kurpitsaosastoa hitusen scrollasin alaspäin, löytyi Moscata di Provenza. Onneksi sevverta kielipäätä ihmiselle kehkeytyi, ettei kielen vaihtuminen ranskasta italiaksi hämännyt.

Vaan se kyllä hämää, että muscade, moscata ja muscat kääntyvät kurpitsojen nimissä myskiksi, kun ovat kuitenkin muskottia. Myskikurpitsa tuo mieleen 80-luvun karseat myskihajuvedet, kun taas muskotti on rakkautta ja ihanuutta.

No, Seemnemaailman myskiosastolta löytyi muutakin ihanaa, jotka täytyy laittaa ostoslistalle: True green hubbard ("This nutmeg wonder pumpkin can be eaten fresh as a sweet fruit"!!!) ja Naples long ("Can be consumed fresh without heat treatment"!!!!). Musquéehan tuoksuu verkkomelonille ja maistuu makean maukkaalle raakanakin, joten nämä kaksi lienevät samaa genreä. 

Että oispa jo ensi kesä - sillä oletuksella, että silloin kurpitsat ehtivät tehdä satoa.

Hämähäkkejä ja dianaa

Hämähäkkikukka

Tommiskan taimistolla keväällä näin elämäni ensimmäistä kertaa hämähäkkikukan. Puistattava nimi kauniilla kukkasella, mutta mukaanhan se siitä huolimatta lähti. Toki olin hämppäriä kuvissa nähnyt, mutta en livenä. Oli kerrassaan mainio ostos: kukkii tauotta ja kestää paahteen sekä kaatosateen. Siemenestä sitä näköjään voi kasvattaa, ja Seemnemaailm tarjoaa hämppäriä upean pinkkinä, joten se on nyt syksyn ostoslistalla ensimmäisenä.

Kesäloma on käynnistynyt maalaamisen merkeissä. Ei voi kuin suositella ikänäköisille maalaamista: tulee ihanan pehmeä ja tasainen lopputulos :-D Ensimmäisenä maalasin linnunruokintatelineen, joka myös oravatolppana meillä tunnetaan. Oravat tuppaavat kynsillään kuorimaan siitä maalin pois talven aikana, joten se on jokakesäinen kunnostuskohde. 

Marketista ostetut orvokkiamppelit kukkivat kauniisti ja pitkään, mutta kaatosade romahdutti ne. Siispä piti kunnostettuun tolppaan saada uudet amppelikukat. Pirilässä päädyin amppelidianaan, kun sillä on vain niin kertakaikkisen kaunis nimi. Ihan voisi itselleenkin moisen ottaa. Saisi käydä tällaisen dialogin:

- Moi, mä oon Reetta.

- Mä oon Amppelidiana.

Tosin siitä voisi tulle Reetalle kateus ja paha mieli.

Dianat ja tolppa

Puukaupoilla

Gingko biloba - neidonhiuspuu

Viime kesän lopulla osui Pirilässä silmään 13 euron gingko, mutta kesä oli jo sen verran lopuillaan, etten raaskinut sitä kesäkukaksi enää ostaa. Tänä vuonna päätin olla ajoissa ja sain kuin sainkin gingkoni, vaikkei niitä ollut enää kuin 3 kpl jäljellä. Tuskin saan gingkoa talvetettua, mutta onpahan kesän ilonamme huikean kauniine lehtineen.

Pirilästä on kehkeytynyt meikäläisen vakituinen puukauppa, sillä viime vuonna ostin sieltä 9,90 €:n kynäjalavan, ja tänä vuonna gingkon kylkeen liimautui hopeapoppeli, vaikka tiedän kyllä millainen riesa poppeli koiraperheessä osaa olla. Keväällä sen tahmaiset silmukuoret tarttuu tassuihin tiukasti kiinni, eivätkä lähde ilman Fiskarsia. Mutta kun ei tämäkään maksanut kuin sen 9,90 €, ja alapihalla oli ärsyttävä aukko lehvästössä just meidän kesäkeittiön ja naapurin saunan välillä, joten ostin poppelin aukkoa täyttämään. Samalla silmät osui 9,90 €:n metsäsaarneen, joka oli kerrassaan hurmaava. Autoon vaan ei enempää mahtunut. No, ensi kerralla sitten.

Hopeapoppeli

Toki Pirilässä saa olla tarkkana, etenkin tällainen talvetustilaton, sillä siellä on myös ihanuuksia (niverävaahtera, tulppaanipuu...), jotka ei näillä leveyksillä pärjää. Ihana siellä on puuhullun silti kulkea ja fiilistellä tarjoomuksia.

Kuin joulukalenteria aukoisi

Kesä etenee hurjaa vauhtia helteisen toukokuun ansiosta. Ollaan edelleen kesäkuussa, mutta luonto loikkii jo reilusti heinäkuun puolella. Miltähän mahtaa elokuu näyttää – kukkiikohan silloin enää mikään, vai tekevätkö kasvit toisen tulemisen?

Pihakierroksella löytyy joka päivä uutta jännitettävää: onko tuossa kukkanuppu? Millainen kukka siitä mahtaa aueta? Erityisen jännittävää on seurata daalia Autumn pumpkinin (kuvassa) avautumista. Melkoinen möhkäle kukaksi ja kauniita värisävyjä. Joku ikivanha iiriskin on intoutunut tekemään hurjan määrän nuppuja. En edes muista millainen kukinto siinä on, kun se ei ole vuosiin kukkinut.

Näillä helteillä saa lisäksi jännittää sitä, montako kannullista vettä joutuu kurpitsoille kantamaan. Vanha kurpitseria on nykyään liian varjoinen kurpitsoille, ja selkäytimeen jäi muisto siellä lymyilleestä kyystä, joten suosiolla majoitettiin kurpitsat paahteiselle etupihalle, mistä he kiittävät löpsähtämällä muodottomiksi pari kertaa päivässä. Samaa tekee kurkku kasvihuoneessa. Kurkku sentään tuottaa rutkasti satoa; kurpitsoissa on tainnut olla vain yksi tyttökukka. Kurpitsoista toivon suurta satoa, sillä nyt on kierrossa maukkaat lajikkeet, joista saa talvella tehtyä hyvät curryt ja lasagnet.

Tomaateista ei olla vielä saatu satoa, vaikka muut ovat jo pitkään postanneet kuolattavia tomaattikuvia instaan. Meillä ekat hedelmät ilmestyivät toukokuussa, mutta yksikään ei ole vielä väriä vaihtanut. Hassua kyllä, chileistä ja paprikoista ollaan satoa napsittu, vaikka ne yleensä kypsyvät vasta loppukaudesta.

Mutta ihan pähkähulluhan tämä kausi on ollut, joten ei ihme että on maailmankirjat sekaisin.

Note to self: leukoijaa ei kannata täällä kasvattaa, sillä joku yöllinen leukoijamonsteri käy sitä syömässä.

Ymmärrystä hurahtajille

Aina olen pitänyt itseäni järkevänä ihmisenä, joka ei ikinä mihinkään hurahda. En ole koskaan keräillyt mitään, enkä etsinyt uusia harrastuksia. Lapsena opitut lukeminen ja kutominen ovat riittäneet ihan hyvin, lisättynä myöhemmällä iällä alkaneella ruuan kasvattamisella. Ehkä tämä sitten on vanhuudenhöperyyttä, mutta vuoden sisällä on tullut hurahdettua sekä suomalaiseen villaan että pelargoneihin. Ai niin, ja lehtikaktuksiin myös! Järkyttävää.

Omakylvökset Raspberry ripple ja Horizon star vielä odotuttavat kukintaansa. Esikasvatusvaiheessa niille ei riittänyt kunnolla valoa, joten kasvoivat huonosti ja rehevöityivät vasta, kun pääsivät ulkoilmaan kasvamaan. Saas nähdä millainen kukinta niihin tulee. Ripplestä olisi kiva saada kerättyä siemeniä talteen, kun sen terälehdet on hauskan pisamaisia, mutta tokihan voi olla, että se keksii risteytyä muiden pelargonien kanssa, ja lopputulos on sitten mitä tahansa. Toisaalta jännittävä kokeilu sekin.

Happy thought red

Kuvien perusteella ajattelin eniten hurahtavani kirjavalehtisiin pelargoneihin, kuten Happy thought red, sillä niillä on hurjia lehtikuvioita ja värejä. Mutta yllättäen tummalehtiset pelargonit, joita en ensin pitänyt minään, ovatkin livenä aivan hurmaavia. Niiden lehtiä voisi tuijotella päiväkausia. Hieno, syvänruskea sävy.

Oranssi lehtipelargoni

Toinen tummalehtinen myytiin oranssina lehtipelargonina, joten sen tarkempaa lajiketietoa ei ole, mutta toiselle sentään on nimikin: Toscana chocolate, tähtipelargoni tähtimäisine lehtineen ja kukkineen. Aivan ihanat, repaleiset hörselökukat.

Toscana chocolate

Red Pandora

Tulppaanipelargonia pidin ennalta kauniimpana kuin se oikeasti onkaan, mutta on tuo Red Pandora ihan OK. Kukka on kaunis, mutta kokonaisuus vähän risaisen näköinen. 

Appleblossom

Omenankukkapelargoni sen sijaan on just niin suloinen kuin miltä se kuvissa näytti, ja sen kukinta kestää todella pitkään.

Lady Plymouth

Tuoksupelargoneilla on kummallakin herkän kauniit minipienet kukat. Piparmintulta tuoksuva versio on Lady Plymouth, mutta appelsiinipelargonille ei löytynyt nimeä – on varmaankin ihan perus Orange fizz.

Orange fizz

Vaikka pelargonilajikkeita on nykyään hyvin saatavilla vuodesta toiseen, olisi kiva saada nuo omat ihanuudet talvetettua, eikä vain pitää kertakäyttöisinä. Tilaa vaan ei ole. Ehkä ne voisi autotallin ikkunan luo saada nostettua, vaikkakaan valoa ei pohjoisikkunalla talvella ole. Sitten isona, kun asun Pälkäneellä ihanassa vanhassa puutalossa, mun pelargonini talvehtivat valoisassa ja lämpimässä kuistissa. Oispa jo se!

Tuhotonta

 

Joka kevät tässä kohti kukkapenkkiä ovat sekä puutarhurin koura että havannan kuono uponneet vesimyyrän koloon. Myyrä on tykästynyt iiriksen juuriin ja herkutellut niillä koko talven. Vaan tänä keväänä iiriksen juuret olivat yhtenä möykkynä, eikä koloja ollut koko kukkapenkissä :-0

Viime vuodet ovat kuivattaneet täällä ojia ja ojat ovat alkaneet kasvaa umpeen, joten niissä ei taida enää olla vesimyyrille sopivia asuinsijoja. Suits me, sir! Ihanaa, kun pitkästä aikaa iirikset kasvaa ja kukkii rehevinä (ja vuohenputket, kuten näkyy).

Entä mihinä mun kirpat on :-0 Alkukaudesta ensimmäiset, esikasvatetut pak choit kyllä kuukahtivat kirppojen suihin, mutta nämä syyskylvetyt rucolat ovat ihan puhtaita, ja muissakin kaalikasveissa on yllättävän vähän kirppadamagea. Luulin, ettei kirppoihin tehoa edes ydinpommi, mutta jokin on saanut niiden määrän suorastaan romahtamaan. Ei jää ikävä! Tosin tämän kun olisin tiennyt ajoissa, olisin kylvänyt kaikki kasvimaat täyteen pak choita, tatsoita ja rucolaa. Nyt se on jo myöhäistä, kun ei enää mikään ehdi kylvöstä asti kasvaa näillä leveyksillä.

Täytyy koputtaa puuta, mutta ei ole vielä kauriitkaan olleet tuhoamassa kasvimaita. Punajuuret on jo ohi sirkka-asteen, ja herne kukkii. Toki niitä riesoja ollaan koirien kanssa aamulenkeillä nähty, mutta toistaiseksi pysyttelevät pois meidän pihasta.

Mutta ei elämä silkkaa auvoa ole. Ihmettelin keväällä, kun kasvimaista näytti nousevan häpykannusta elikkä jättipalsamia, mutta epäilin, että tunnistin rikkakasvin väärin. Kunnes eilen iskeytyi silmään kompostoreiden takana irvaileva jättipalsami. Tarkempi tutkiskelu osoitti, että alempana rinteessä tönötti palsami jos toinenkin. Ei muuta kuin pitkät hihat ja lahkeet päälle ja jyrkkään rinteeseen nokkosten ja paarmojen keskelle nyhtämään palsamia pois. Ihmettelin, miten sitä on siihen kohti päässyt siementymään, kun meidän pihassa ei lähelläkään ole palsamia, mutta vilkaisu naapurin puolelle ratkaisi mysteerin: ihan hervoton puska palsamia siellä kasvamassa.

Sitkeästi yritän palsamia vastaan taistella, vaikka taistelu on hävitty jo vuosia sitten.

Kesävihreet

Briteillä on keväisin aina kaikkea ihanaa ruokaa spring greens -nimikkeen alla: piirakoita, keittoja, salaatteja, grilluuksia... Ruoat on täynnä vihreää tuoreutta herneistä parsoihin ja retiiseistä perunoihin (no okei, ne ei ole vihreitä). Meidän spring greensit on lähinnä karhunlaukkaa (hurraa!), nokkosta ja horsmaa, joista jälkimmäinen ei enää meidän tontilla juurikaan viihdy, kun koivut ovat vallanneet siltä alaa. Kasvihuoneeseen teen sinnikkäästi salaatti- ja retiisikylvöjä jo maaliskuussa, mutta useimmiten kevätaurinko on niin tuju, etteivät kasvit juuri itämistä pidemmälle ehdi ennen kuin kuukahtavat.

Siispä odotetaan kesäkuuhun. Vielä ei kylvöksien varassa kokonaan elä, mutta onhan se juhlaa, kun saa sieltä täältä laiduntaa ruokaa lautaselle. Viikonloppuna tehtiin ihana keitto, johon nyhdin kasvimailta pinaattia, retiisiä, lehtikaalta, kähäräsinappia, ruohosipulia ja yrttejä. Ne silpuksi kulhon pohjalle ja kuumaa, itsetehtyä kanalientä päälle. Oli hyvää!

Tälle päivälle suunnittelin lounaspastan pinaatista, yrteistä ja kaupan hävikki-coppasta – ehkä muutama Pirkka parhaat Nocellara castelvetrano -oliivi päälle (hirveen hyviä nämä uudet Pirkan parhaat oliivit!)

Iltaruuan lisukkeeksi voisi sotkutella tzatzikin, kun kasvihuoneesta saa jo kurkkua, ja kasvimaalle löytyi uusi minttu talven tuhoaman tilalle.