Tapasjoulun aatto

Ihanan varsisellerikeiton jälkeen katoimme pöytään juureen tehdyt näkkärit ja niiden seuralaisiksi graavattua siikaa ja siikacevicheä. Kasvisosastoa edusti vanha kunnon waldorf (itselle muistiin, että paras kastike tuli puolesta desistä majoneesia, lorauksesta kermaa, teelusikallisesta sinappia ja tirauksesta sitruunaa - suolaa ja pippuria unohtamatta), joka tulikin syötyä melkein kertaistumalta.

Kinkuksi valikoitui lähikylän palvilammas, eikä Lammasmaailman täti yhtään liioitellut kehuessaan onnistunutta palvausta. Kerrassaan mahtava viulu, josta vielä vingutellaan monia siivuja sekä näkkärien päälle että pastakastikkeisiin ja ravioleihin.

Laseissa on aikoinaan meitä Demossa hurmannut Meursault, joka pärjäsi hyvin kaikkien makujen kanssa.

Mukava setti kaiken kaikkiaan, ja syömisen jälkeen jaksoi vielä patsastella pihalla tuumimassa, että tässähän voisi tehdä kukkapenkeillekin joulusiivon, kun maa on sula ja lumeton.