Ei tuo metsässä ole mitenkään harvinainen näky, eikä se ole harvinaista herkkua toukille, mutta ihmisen ruokapöytään se harvoin päätyy, kun on aina niin kovin toukkainen. Paitsi nyt.
Etukäteen tiesin, että kuusenleppärousku on mieto, eikä sitä tarvitse ryöpätä, ja siinä sieniä peratessa alkoi hahmottua lisuke grillatulle luomupossulle.
Paistoin sienet pannulla sipulisilpun kanssa, ryöppäsin pari kourallista ruusupapuja, höyläytytin chefillä pienen määrän prosciutto crudoa (Lidlistä ostettu, hervottoman suolainen klöntti, jota ollaan käytetty lihapullissa ja lisukkeissa suolan korvikkeena) ja sekoitin joukkoon timjamia ja valkoista balsamicoa. Melkoisen hyvä setti!
Aamulehdessä sieniguru Lasse Kosonen kehui sikurirouskua. Voisikin ottaa tämän sesongin tavoitteeksi opetella tunnistamaan sikurirousku, joskin sen tuntomerkit (kasvaa kuusikossa, näyttää kangasrouskulta mutta on tummempi heltoistaan, vuotaa runsaasti maitiaista ja tuoksuu sikurille - miltä sikuri tuoksuu???) ovat melkoisen epämääräiset ja sopivat noin sataan muuhunkin lajikkeeseen.
Leppärouskuja löytää kyllä todella harvoin madottomana, tämä on senkin suhteen poikkeusvuosi. Ruotsalaiset kehuvat aina leppärouskuja sienikirjoissaan (eivät kai muita rouskuja paljoa käytäkään) ja kyllä ne hyviä ovatkin.
VastaaPoistaLuulen, että tunnen sikurirouskun mutta eipä ole tullut sitä kerättyä.
Tämä on kyllä kaikin tavoin poikkeusvuosi. Olin ihan varma, ettei herkkutatteja tule, kun niitä viime vuonna tuli niin julmetusti, mutta niin vain eilenkin perkasin kolmisenkymmentä tattia. Eikä me edes pitkää lenkkiä metsässä tehty.
PoistaHei, minne kannattais mennä poimimaan kuusileppärouskuja?
PoistaSiis Vantaalla,Espoossa Tai Helsinkissa!
PoistaTuntuvat parhaiten löytyvän sellaisten kuusten vierestä, jotka kasvavat heinikossa. Karikkeisesta kuusikosta en ole niitä löytänyt.
PoistaOlen etsinyt netistä paikkoja minne kannattais mennä kuusileppärouskuja etsimään mutta kun en löydä yhtään mitään!
PoistaJos saisin jonkun ositteen missä lähellä semmoinen metsä löytyis olisin erittäin kiitollinen!
Valitettavasti meidän kuusenleppärouskupaikka on sen verran lähellä kotiamme, etten voi sen osoitetta paljastaa, kun en halua julkisesti kertoa kotiosoitettani. Mutta metsittyneet niityt ja pellonreunat, joissa kuusia kasvaa, ovat osoittautuneet parhaimmiksi paikoiksi. Tosin nyt alkaa ainakin täällä Kangasalla olla leppärouskujen sesonki jo ohi.
VastaaPoista