Lajintunnistusta (kantapään kautta)

Tai oikeammin suun kautta. Vasemman silmän. Vasemman sieraimen.

Henkilöhän sai Kitchen gardenin mukana pussillisen Bullhorn mix -suippopaprikaa, jota tietysti piti tunkea kasvihuone täyteen. Siinä sitten yhtäkkiä ensimmäinen minipaprika punastui, joten se sadonkorjattiin juhlallisesti, leikattiin puoliksi, ja puutarhuri sai kunnian maistaa ensimmäisenä.

TULTA! Paprika päätyi kaaressa keittiön lavuaariin, ja puutarhuri juoksi hanan alle lievittämään hervotonta poltetta. Kaksi koiraa katsoi huolestuneena, kun äipästä valui hiki, räkä, kuola, kyyneleet ja ensiavuksi purskutettu jogurtti.

Vartin tuskan jälkeen kävin varmistamassa siemenpussista, että Bullhorn mix on sweet pepper, eikä chili. Jep, sweet se on. No, harvoin kapsaisiini levittyy tasaisesti, joten ehkä nämä Bullhornin pienimmät versiot vain ovat tulisia. Paitsi että se seuraava ei ollut, vaan oli hyvinkin lempeä ja makea.

Nyt niitä kypsyi kolme, ja vahingosta viisastuneena nipsasin yhdestä kärjen ja varovasti maistoin sitä. Hiukan ehkä lämpöä, mutta hyvä maku. Just passeli kanttarelleista tehtyyn aamiaismunakkaaseen. Kunnes pyyhkäisin nenää ja rapsutin silmää. TULTA II!!!

Suivaantuneena (ja punasilmäisenä) heitin typerät paprikat kompostiin. Jotain chef horisi savustetuista chileistä, mutta ohitin moiset ideat täysin. Kunnes kasvihuonetta kastellessa mieleen muistui, että minähän olin keväällä kylvänyt Espeletteä, sitä maailman parasta savustamiseen tarkoitettua chiliä, enkä pelkästään Joe's longia. Samalla tunnistin, että ylikasteltu, ja sen vuoksi minikokoinen, Bullhorn olikin Espelette, ja se oli kallellaan oikeaa Bullhornia vasten, joten hedelmät olivat suloisesti petollisesti sekoittuneet keskenään. Chefin sanoin: "Nytkö sä vasta tuon hoksasit?"


Noukin chilit kompostiämpäristä, pesin ne ja menin nöyränä naisena Sauvajyvälään opiskelemaan chilien savustusta.

Ja siis minulla on vakituinen työpaikka ja akateeminen koulutus...