sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Loistavia keksintöjä

Varmaan muillakin on vielä viimesyksyisiä tattilastuja tallessa purkkikaupalla. Itse oikein hätkähdin, kun purkkirivistöä katsellessani tajusin, että rivistön takana on vielä toinenkin rivistö. Kuivatut sienet säilyvät kuulemma 5 vuotta, enkä olisi ikimaailmassa uskonut, että tulee vuosi, jolloin meidän metsissä ei ole sienen sientä, joten lohduttavaa, että sieniä on kaapissa saatavilla.

Jo viime syksynä chef visioi, että sieniä olisi mukava upottaa ruokiin helpommin ja että pieni määrä sientä toisi ruokiin täyteläisyyttä. Niinpä jamppa bamixoi tattilastuja jauheeksi ja alkoi ripotella jauhetta leipätaikinaan, keittoihin, patoihin, risotoihin, pyttipannuihin... Ja katso, täyteläisyyttä se todellakin tuo, eikä sienen maku jyrää, jos malttaa lisätä ruokaan vain pienen määrän jauhetta. Tänä syksynä jopa Pricen veljekset kehuivat tattijauhetta, tosin heillä se oli kaupasta ostettua, eikä tällai lähiluomua.

Tuollaisesta isosta purkillisesta tattilastuja tulee tuo määrä jauhetta, mikä pienemmässä purkissa on. Eilen chef laittoi jauhetta paistinperunoiden päälle, enkä olisi ikinä uskonut, että niissä on sientä. Makustelin vain hyvää makua.

Toinen, ihan kirjaimellisesti loistava keksintö on Rukan ledillä valaistut (ja omalla rahalla ostetut) jatkopalat koirien hihnoihin. 13 vuotta olen ihmetellyt, miten saisi koirat parhaiten näkymään pilkkopimeällä aamulenkillä. Heijastimet on hankala saada näkymään joka puolelle, pannat uppoavat turkkeihin, enkä halua mitään ylimääräistä aamuisin koirille pukea, kun omaan pukeutumiseenkin menee talvisin tuskastuttava määrä aikaa. Nämä löytyivät kuin tilauksesta ja olivat vielä saatavilla pinkkeinä. Ihan mahtava tuote, ja veikkaan, että meidän kylän aamuautoilijatkin kiittävät loistavista koirista.

7 kommenttia:

  1. Kiva että noita itsevalaisevia on nyt tullut markkinoille. Meillä ollaan tähän asti luotettu heijastintarraan:
    http://epatrendikasruokablogi.blogspot.fi/2013/11/marraskuun-harmaudessa.html
    Mikään ei ole niin raivostuttavaa (tai niille itselleen hengenvaarallista) kuin musta koira ja mustapukuinen koiranulkoiluttaja tihkusateessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienot heijastimet - ja ihanat koirat :-)

      Itsekin olen joskus aamulenkillä säpsähtänyt, kun pimeydessä vastaan tulee mustiin pukeutunut kävelijä tai valoton pyöräilijä. Yksi pienikin heijastin auttaisi jo paljon.

      Poista
  2. On kyllä ollut uskomattoman huono sienivuosi. Vaikka kaapissa on aikaisempien vuosien satoa jäljellä, niin kaipaan löytämisen ja keräämisen iloa. Meillä on reilun kymmenen vuoden takaisesta jättimäisestä torvisienisaaliista vieläkin hieman kuivattuja sieniä jäljellä. Ulkonäössä eikä maussa ei ole mitään eroa viimekesäisiin.

    Hyvä vinkki tuo valohihna. Olen hankkimassa pennulle varusteita. Ulkona näkee toisaalta ihan liian paljon heijastimettomia koiria ulkoiluttajineen ja toisaalta en ole ollenkaan innostunut viime vuonna yleisiksi tulleista vilkkupannoista. Luulisi, että valo häiritsee koiraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilkkuvalojen suosio ihmetyttää minuakin, sillä se välke häiritsee silmiä ihan hirveästi, ja on hankala hahmottaa, missä se vilkkuva otus oikein sijaitsee. Varmasti välke häiritsee koiriakin - ja autoilijoita.

      Kaikkea hyvää pennun elämään :-) Blogikuvasta päätellen teille on muuttamassa ihan mahdottoman suloinen pentu.

      Poista
    2. Kiitos! Kovasti odotan Armas-poikaa kotiutuvaksi :).

      Poista
  3. Tattijauhe on kyllä loistavaa. Minä tein muutama vuosi sitten tattikuorrutettua kanaa, joka maistui myös perheen sienivihaajille http://sauvajyvanen.blogspot.fi/2013/10/tattikuorrutettu-kana.html Suosittelen!

    Täällä on jo toinen sienetön vuosi peräjälkeen, alkaa tatit olla vähissä. Sentään yksi purkki suolasieniä on jääkaapissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, kiitos ohjeesta! Meillä nimittäin on iso kana viemässä tilaa pakastimesta, joten mehän laitetaan se tattikuorrutteessa uuniin :-)

      Poista