Vastaus blogihaasteeseen

Mustavalkoisten kodista tuli blogihaaste, johon tietysti oli tartuttava. Samalla tartutan sitä edelleen Villa Valpuriin, josko sielläkin vaihteeksi blogattaisiin elämän tärkeistä asioista.

 

1. Miten aloitit puutarhanhoidon?

Hyvin perinteisesti: iskin miehen, ostin omakotitalon ja totesin, ettei paljas savimaa ollut kovinkaan nätti eikä käytännöllinen elinympäristö, joten tartti alkaa tehdä jotain. Äiti varoitti, että älä nyt ainakaan mitään kasvimaata tee, kun siinä on kauhea kitkeminen, ja kollega varoitti, etten kumminkaan viitsi puutarhaa paria kesää kauempaa hoitaa. En kuunnellut kumpaakaan.

 

2. Kumpi on kiinnostavampaa bloggaaminen vai puutarhanhoito?

Blogaaminen on toki ihanan sisäsiistiä, mutta valitsen silti mullan kanssa turaamisen. Vuosien varrella on tullut addiktoitua ulkoilmaan ja mullan tuoksuun, joten sisällä istuminen on tuskaa. Kesällä onneksi voi blogata ulkona. Blogi on minulle lähinnä muistikirjan asemassa – joskaan en ikinä muista lukea omaa blogiani, ja niinpä samat virheet toistuvat puutarhassa vuodesta toiseen.

 

3. Mikä on puutarhassa vaikeinta?

Nurmikko. Mikä siinä onkin, että nurmikolla kasvaa lähinnä sammal ja kukkapenkissä lähinnä nurmikko! Nurmikko on ihan mahdoton saada kukoistamaan, etenkin savimaalla. Ja kesällä se kasvaa henkensä edestä, ja sitä saa olla leikkaamassa pari kertaa viikossa. Kamala keksintö, kerta kaikkiaan.

 

4. Onko puutarhassasi hyötytarhaa ja jos on, minkälainen?

On, sillä arvostan ruokaa enemmän kuin kukkasia. Kasvilavoja on 11 kpl, uusi, melkein 14 neliön kasvihuone on nousemassa vanhan tilalle, ja näiden lisäksi pihalla on hedelmäpuita ja marjapensaita. Kesäisin osan nurmikosta valtaa vanhat roskakorit, joissa kasvaa parisenkymmentä kurpitsantainta. Ja joo, meitä on vain 2 syömässä... Säilöminen on iso urakka elokuussa.

 

5. Harrastatko kausiruokaa?

Kyllä, ehdottomasti. On suuri nautinto saada kevään ensimmäiset parsat ja kesän ensimmäiset maissit tuoreina ja makeina omasta maasta, ja odottaa niiden sesonkia. Nykyään olen hyvinkin sesonkitietoinen, enkä mielelläni osta kaupasta vihanneksia, jotka on raahattu tänne toiselta puolen maapalloa. Eihän ne edes maistu millekään.

 

6. Onko puutarhassasi eläimiä?

Omavalintaisesti 2 tyttökoiraa, muutama orava ja hurja määrä pikkulintuja. Kunniavieraina sammakoita, sisiliskoja, vesiliskoja, lepakoita ja harmaahaikara. Välittömän häädön alla naapuruston kissat, arrrrghhhh! Välittömän kuoleman alla kyyt ja lehtokotilot. Kettuja, supeja, metsäkauriita, kärppiä, lumikoita, hirviä ja jäniksiä piipahtaa silloin tällöin. Aikamoinen eläintarha, siis.

 

7. Mitä haluaisit muuttaa puutarhassasi?

Maaperän. Savi on ihan vihoviimeinen kasvualusta: joko se on kuiva ja kivikova, jota on mahdoton nykertää lapiolla, tai sitten se on kuin uima-allas – ja tarttuu lapioon kuin liima.

Ruusuille antaisin lähtöpassit, sillä leviävät ihan holtittomasti ja kärsivät ruosteesta. Ja oishan sitä alkuvaiheessa voinut hiukan malttaa, eikä istuttaa sataa erilaista pensasta pitkin ja poikin.

 

8. Miten löydät ideat puutarhaasi?

Kitchen garden -lehdestä ja siemenfirmojen nettisivuilta. Ja tietysti sitä keväisin menee lompakko auki taimikauppaan ja inspiroituu siellä ihan kaikesta.

 

9. Onko puutarhassasi patsaita tai muita koristeita?

Ei, sillä olen huono sisustamaan esineillä. Sisälläkin mieluusti pidän pinnat tyhjinä. Talvella laitan parit lyhdyt ulos ja kesällä tökkään kukkapenkkiin megakitschin, väriä vaihtavan aurinkokennoperhosen. Jonkin hienon patsaan voisin ottaa, vaikka metallista tehdyn kurjen.

 

10. Miten tämä kesä on sujunut puutarhassa?

Ehdottomasti huonoin kesä ikinä. Mikään ei lähtenyt kasvuun kylmässä ja tuulessa. Ainoastaan tomaatit ja peruna tekivät hyvän sadon. Ensi kesän täytyy olla hurjasti parempi!

 

11. Mikä on puutarhasi huippujuttu?

Kyllä se on se mies, joka siellä kesäisin patsastelee vähäpukeisena, mieluusti lapio tai grillipihdit kädessä. Ja on se kasvihuonekin tosi kiva.