Nähtyämme ihmeelliset, klemmarin oloiset ja vahvuiset kasvarin pleksien kiinnityssysteemit, arvasimme etteivät ne tule pleksejä pitämään paikoillaan ensimmäisen tuulenpuuskan niihin osuessa. Niinhän siinä sitten kävi, että töistä kotiin päästyään raksavastaava näki, kun pari pleksiä lenteli pitkin pihaa, ja seuraavana päivänä minä näin saman näyn töistä tullessa.
Edellisessä kasvarissa oli jäykemmät pleksit, joita piti paikoillaan muovilista, eivätkä nekään pysyneet tuulisella säällä paikoillaan ilman erinäisiä virityksiä. Joku ehdotti jo silloin saumojen sikaflexaamista, mutta ei uskallettu siihen ruveta, kun ajateltiin, että se estää myöhemmin kasvarin korjaamisen, jos joku plekseistä menee rikki.
Nyt ei kahta kertaa mietitty. Raksavastaava haki rautakaupasta joustavaa saumausliimaa, jolla tursutettiin kattopleksit alumiinirunkoon kiinni. Vaikuttaa ainakin toistaiseksi kestävän. Pari purtiloa meni pelkästään katon fiksaamiseen, joten tänään joudutaan hakemaan lisää liimaa, jotta saadaan seinät pysymään paikoillaan. Kasvihuone on pultattu kiinni perustuksiinsa, mutta varmuuden vuoksi lisätään vielä muutama pultti, jottei koko komeus lähde tuulessa kiitämään.
Seuraavaksi sitten pelätään kasvarin romahtavan lumen painosta, mutta siihenhän on vielä pitkä aika. Ainakin 5 kk.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti