Reseptimuistoja

Esinaisen kanssa mietittiin puuhia, joihin ryhtyä sitten, kun työvelvoite on ohi. Kumpikin tunnusti omistavansa läjän reseptejä, joita on tullut nyhdettyä lehdistä, netistä ja kavereilta, ja niille olisi hyvä tehdä jotain. No, työvelvoite on vielä päällä, mutta sateisena iltapäivänä aika kävi pitkäksi, joten ryhdyin perkaamaan reseptipinoa.

Voi hyvänen aika, mitä sieltä löytyikään! Muistoja vanhoista kavereista ja kollegoista. Sarin sitruunapiirakka toimiston kopiokoneen mustavalkoisena versiona (ei ollut värikopiokonetta silloin vielä keksittykään) ja Eijan Amerikan porkkanat joulukortille kirjoitettuna. Liki näkymättömiin haalenneet äitivainaan pullataikinan ja piparkakkujen ohjeet, siskon violetille paperille printtaamat Greta Garbot ja käsin kirjoitettu Flan di tagliolini.

Paljon oli muistoja avo- ja sittemmin avioliiton alkuajoista: chefille tyttönimellä meilattuja reseptejä, joihin oli liitetty kauppalista, ja tuhannen tahraisia kopioita vuosien takaisista suosikkiresepteistä, kuten Tina Nordströmin omenamehu, jota varioitiin oman maan raparperilla, Nigellan chilipata ja Tortellini in corona.

Reseptien kautta muistui mieleen tapaamisia. Syksyllä 2004 koirakamu tuli katsomaan pientä naukserinpentua, ja tarjosin pekoni-juuresraastekeittoa. Kaveripariskunta tuli yökylään ja syötiin tuoreista herneistä tehtyä keittoa, jonka päälle hulautettiin minttuvinegrettiä ja kruunuksi kasattiin keko chevrelunta, eli chevrestä ja munanvalkuaisista tehtyjä kökkäreitä. Oli hyvää.

Hämmentävin löytö oli pinon alla oleva kansiollinen Jamien reseptejä. Hetken ihmettelin, mutta sitten muistin: Jamien ohjelmat alkoivat aikoinaan ruotsinkielisellä kanavalla (Nakna kocken - miten ruotsinkieliset nimet osaavatkin olla noin vetäviä) ja kun ne viimeinkin 2003 alkoivat näkyä suomeksi, printattiin hiki hatussa kaikki reseptit netistä talteen. Jamieta on kiittäminen siitä, että klaaniin naidut miehet alkoivat tehdä ruokaa. Ja kiittäminen myös tämän päivän ruuasta. Jääkaapissa odottaa tarjottimellinen gnudeja.

Ostolistalla on nyt pari vihkoa, joihin liimaan parhaimmat reseptit talteen. Isosta reseptipinosta on vain rippeet jäljellä, mutta ne rippeet ovatkin sitten ne kaikkein rakkaimmat.