Yrttifriikin kesämaut, eli grande yrttipostaus

Siinä missä jotkut puutarhurit hamstraavat pihaansa kukkasia, suuntaa tämä turaaja taimikauppojen ruokaosastolle. Hitusen on taas yrttejä kertynyt puutarhaan, mutta kyllä niitä tuleekin käytettyä kourakaupalla ruokaan kuin ruokaan. Uusin kokeilu oli grillisienten täyttäminen yrttisilpulla ja Lidlin hyvällä cheese spreadilla. Nam!

Mitäs meiltä sitten löytyy?

Valkosipuliyrtti on itse asiassa kaunis kukkanen, joka tosin lemuaa niin tymäkästi valkosipulilta, ettei sitä voi sisätiloihin tuoda. Maku on kuin paahdetussa valkosipulissa, eli aivan mieletön. Puutarhaguru onnistui tämän yksilön talvettamaan. Meillä vastaava majaili terassilla pitkälle syksyyn. Kukaan muu ei sitten terassilla majaillutkaan voimakkaan hajun takia.

Rosmariini kuuluu tietysti perussettiin. Tämä on vain marketin perusrimpula. Täytyy ostaa muhkeampi, jahka kohdalle osuu. Talvettaminen tyssää rosmariinin kohdalla tammikuussa, sillä silloin se yhtäkkiä kuivahtaa.

Curry-yrtti on paremman puoliskon suosikki. Maistuu todellakin currylta ja kestää hyvin kylmää. Toissa jouluna meillä hunnutettiin kinkku curry-yrtillä, kun yrtti jaksoi sinnitellä terassilla niinkin pitkään.

Jossain vaiheessa pihaan ilmestyi rakuuna. Se kasvoi holtittomasti vanhassa kasvimaassa, kunnes kasvimaan kehys lahosi. Uudesta herbaariosta löytyi sille koti, joskin tällä kertaa ämpärin rajaamana. Aluksi vieroksuttiin rakuunan makeahkoa makua, mutta nykyään se on yksi suosikeista. Ja siis nimenomaan tämä venäläinen versio. Ranskalaisesta ei löytynyt makua edes mielikuvituksen avulla.

Salvia <3 Ihanin, parhain ja rakkain. Ah, sitä salviavoissa uitettua pasta-annosta Bolognassa 2009. Ihminen ei muuta tarvi. Joka vuosi kasvatan salvian siemenestä, vaikkakin salvia kyllä talvehtii avomaalla hyvin, jahka sen peittelee. Tämän yllä oli viime talven sekä havuja että muhkea lumipeite.

Lipstikka teki meillä tänä vuonna paluun. Sitäkin kasvoi yllä mainitussa kasvimaassa, mutta herbaarion sijaan siirsin sen johonkin päin tonttia, eikä se tykännyt asiasta lainkaan. Tänä keväänä alkoi tehdä mieli lipstikka-sinihomejuustokeittoa, joten Pirilästä eksyi hontelo lipstikan taimi kyytiin. Liedon kukasta ja puutarhasta olisi saanut komeamman ja halvemmalla…

Lasketaanko karhunlaukka yrtiksi? Tänä vuonna sitä kasvaa sen verran runsaasti, että ollaan hennottu käyttää sitä tukkokaupalla. Cashewin kanssa siitä tulee mahtava pesto!

Tzatzikia varten täytyy pihalla kasvaa minttua. Perennantappotalvena 2015-2016 meillä kuukahti kaikki mintut. Ensin sinniteltiin kaupan mauttomien versioiden kanssa, kunnes Lidlistä löytyi ihan maulla varustettu yksilö, joka päättyi herbaarioon. Ihme kyllä se talvehti! Tänä keväänä sain gurulta piparmintun, ja itse ostin suklaamintun. Yleensä nuo makumintut ovat kitkeriä maultaan, mutta suklaamintussa on vahva, hyvä mintun maku.

Sitruunatimjami on toinen jokapaikan suosikki. Ihana, aromaattinen erakkoyrtti. Sitruunatimjami ei halua jakaa asuinsijaansa muiden kanssa, vaan kuolla kupsahtaa, jos saa samaan ruukkuun kaverin. Täydellinen makupari kaloille ja juustoille.

Tavallistakin timjamia löytyy. Tätäkin kylvän joka vuosi siemenestä, sillä toisin kuin kotimainen ajuruoho, nämä eksoottisemmat timjamit eivät talvehdi.

Hunajalippia on tämän kesän uutuus. Makuna on raparperi meets suolaheinä. Tuskin tarvii toiste ostaa, mutta tulipahan kokeiltua.

Meirami alkaa jo vedellä viimeisiään kasvihuoneessa, joten sitä pitää kylvää lisää. Tymäkkyydestään huolimatta se vain on niin hyvä. Etenkin sienten kanssa.

Sitruunalippiaan ihastuin viime vuonna ja onneksi sitä löytyi Liedosta edelleen. Siinä on raikas sitruunalimpparin maku. Lehdet ovat kurkkuunjuuttuvan karkeita, mutta pienenä silppuna sitä ei huomaa.

Tämä mikä lie yrtti, jonka nimessä ehkä oli Meksiko tai Intia, maistuu mahtavasti anikselle. Hyvä löytö!

Perus basilikaa täytyy aina olla. Siitä surautetaan pakastepestot talven varalle. Makubassuista vain lime- tai sitruunabassu menettelee. Muut ovat liian mauttomia meidän pöytään.

Suolayrtti ei täytä yrtin kriteerejä, kun siinä ei ole mitään makua, mutta onpahan suolainen lisä salaatteihin ja pastoihin.

Ei kesää ilman oliiviyrttiä. Makuna on kuusi meets oliivi, eli kerrassaan upea. Tätä silppuan melkein joka ruokaan. Maku on hyvin voimakas, mutta niin näin hyvä maku saakin olla. Kestää kylmää pitkälle syksyyn.

Toki meillä kasvimaalla "kasvaa" (tässä kuivuudessa mikään kasva…) lisäksi tilli, korianteri, kirveli ja persilja ja tontin perukoilla saksankirveli. Omakasvatetilli on ihan eri laji kuin kaupan mauttomat syheröt. Korianteria tarvitaan kaikkeen aasialaiseen ruokaan ja cevicheen. Persilja on sitä kähärää, kun en sileälehtisestä löydä kuin ruohon maun. Kirveli löytyi ruokapöytään jo vuosia sitten.

Niin joo, ja gurulta on vielä tulossa lakritsi-iisoa.

Seuraa ilmainen bisnesidea: joku voisi perustaa vain ruokakasveihin perustuvan taimikaupan, jossa olisi tarjolla kaikkea eksoottista ihanaa, jossa on hyvä maku. Sellaiseen varmasti tulisi porukkaa pitkänkin matkan takaa. Tai ainakin minä.